Elizabeth Peters: Krokotiili hiekkasärkällä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Myrskykustannus on pieni kahden kääntäjän perustama kustantamo, joka Vaskikirjojen tapaan paikkaa aukkopaikkoja suomennetun kirjallisuuden kentällä. Yksi sellainen on Elizabeth Petersin Amelia Peabody -sarja, josta on julkaistu jo 18 osaa — vaan suomeksi ei ensimmäistäkään ennen tätä.

Krokotiili hiekkasärkällä on ensimmäinen Peabody-mysteeri vuodelta 1975. Sarja alkaa tästä teoksesta, joten teoksen yksi tehtävä on esitellä päähenkilö Amelia Peabody. Ei syytä huoleen: kirja on itsenäinen ja toimiva kokonaisuus näinkin. Kyse ei olekaan jatkuvasta tarinasta, vaan samoja päähenkilöitä hyödyntävistä erillisistä kertomuksista.

Peabody on nuori naimaton nainen viktoriaanisessa 1800-luvun Englannissa — siis varsin kehnossa jamassa. Hänellä on onneksi perinnön vuoksi rahaa ja riippumattomuutta, joten hän heittäytyy matkustelemaan ja lähtee tutustumaan Egyptiin, kiinnostunut kun on vieraista kulttuureista. Roomasta hän löytää matkaansa synkän salaisuuden riivaaman Evelyn Barton-Forbesin.

Egyptissä naiset näkevät pyramidit, tutustuvat mielenkiintoisiin herrasmieheen arkeologian alalta ja joutuvat odottamattomien tapahtumien keskelle. Verkkaisen alun jälkeen saadaan käyntiin kunnon mysteeri, kun naiset ystävineen kohtaavat kummia kauhuja suoraan muinaisesta Egyptistä.

Lopputuloksena on varsin leppoisa ja viihdyttävä mysteeritarina arkeologian ja egyptologian sävyttämänä. Peters — oikealta nimeltään Barbara Mertz — on väitellyt tohtoriksi egyptologiasta, joten yksityiskohdat ovat kohdallaan. Amelia Peabody on kaikessa jämäkkyydessään mitä mainioin päähenkilö ja erittäin hauska tapaus. Toivottavasti kirja myy sen verran hyvin, että Peabodyn seikkailuja saadaan lukea suomeksi enemmänkin.

Mainittakoon, että pienen kustantamon ensimmäiseksi julkaisuksi Krokotiili hiekkasärkällä on todella tyylikäs ja vakuuttavan näköinen.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Kirja oli viihdyttävä. kieli oli sujuvaa ja historian kerronta mielenkiintosta. Mutta…
    kun koko teoksen pituus on 365 sivua ja koko tarinan ratkaisun arvaa jo ensimmäisen sadan sivun aikana ei mitään jää jäljelle jännityksen kihelmöinnistä lopuille 250 sivulle.Mikä ei tietenkään ole kääntäjien vaan alkuperäisteoksen vika.
    Kyllä oli taas perusanglantilaista kamaa, jossa hyviksinä loistivat englantilaiset ja pahiksina vähintäänkin puoliksi ulkomaalaiset ( = ei-englantilaiset)henkilöt. Kyllä tämänkaltainen kerronta kuuluu jo menneelle vuosituhannelle.VAikka dekkarien ystävä olenkin, tuskin palaan Amelia Peabodyn seuraaviin seikailuihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *