Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Heikki Turunen on nyt paneutunut aiheeseen, jossa tuodaan esille Laatokan Karjalan ortodoksievakot. Kuokka ja kannel on ensimmäinen osa kaksoisromaanista, josta toinen osa on vasta tulossa.
Heti alkuun saamme tutustua Manjaan, kauniiseen naiseen, joka tapaa miellyttävän rajavartijan, Sepon. Muuten ihan kiva, mutta Manjalla on jo mies, seppä Johor. Vaan tästäpä alkaakin se jutun juuri, mielenkiintoinen tarina kielletystä rakkaudesta.
Johor kuvataan vähemmän miellyttäväksi, jolla on tapana elää niin kuin lystää. Eli mistään rakkausavioliitosta ei Manjan ja Johorin kohdalla ole kyse. Manja kuitenkin kuuliaisena vaimona hoitaa kodin ja lapset, vaikka haaveileekin Seposta.
Seppo jää naapuriin ja ottaa Outin. Haaveet ovat niin pinnalla, että Manjan tytär Malanjakin sen panee merkille. Malanja on ikäistään tarkkaavaisempi ja joutuu niin moneen asiaan kortensa kantamaan, että lukija ihastuu tytön toimeliaisuuteen ja ajatuksiin. Malanjan elämän seuraaminen nousee pian tämän kirjan johtotähdeksi.
Heikki Turunen kuvaa kaikin tavoin Laatokan Karjalaa ja sen ihmisiä. Teksti on paitsi äärimmäisen rikasta ja kuvailevaa, niin myös osin Karjalan kieltä. Aluksi se saattaa hämmästyttää, mutta kun sitä oppii lukemaan, nitoo asiayhteyden, niin kyllä valkenee. Kieli melkein alkaa soimaan päässä.
Kuokka ja kannel tuo sen ajan ihmiset niin lähelle, että kun kirja loppuu, tulee ikävä heitä. Nyt voikin sitten jäädä odottamaan sitä toista osaa.
Päivitys: Vinoristin kansa julkaistiin myöhemmin 2016.
