Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Taina Saarikivi (s. 1969) on äänitaiteilija ja kulttuurisen äänentutkimuksen dosentti Turun yliopistossa. Tässäpä pakettia purtavaksi.
- Tahroista ja hälystä
- Suusta ja suhinasta
- Pystysuorista huulista, raitiovaunuista ja moottoriäänistä
- Perseestä ja sen kurittomuudesta
- Kuntosalista ja kurista
- Fetisismistä ja lateksin narinasta
- Naamioista ja tuntemattoman kohinasta
- Surusta ja särinästä
- Kuolemasta ja hiljaisuudesta
Raitovaunun ulkoinen ja sisäinen äänimaisema Helsingissä; ihmisen ylä- ja alapäästä lähtevä ääntely; kuntosaliähkinnän äänet; Tallinnan kaupungin kirskunta; Pariisin seksikaupan dildojen surina; kokolateksiin pukeutuneen narina ja kiihottava hiestynyt nahkan alta esiin työntyvä äänientunku; tatuoinnin tuoma kipuilu; takapihan unohtunut romuilu. Kaikenlaista äänimateriaa on ympärillämme keskittyessämme kuuntelemaan.
Taina Saarikivi luo noista elementeistä omakohtaista koettua äänitaidetta kuultavaksemme ja nautittavaksemme. Maalaismaisen linnunlaulun voi unohtaa tyystin: Saarikiven seurassa siirrymme urbaanimpaan maailmaan, elämänmuotoon, sen kiihkeyteen.
Hyvin intiimisti, rohkean intiimisti hän ottaa itsensä objektiksi näissä yhdeksässä esseessään, joista kiima ja tyydytys ja aistiherkkyys vievät kirjoittajaa toisenlaiseen todellisuuteen, ihmisyksilön syvimpään nautinnonlähteeseen, jälkikaikuna myös suruun ja tyhjyyteen.
Tiedenaisia kun on, Taina Saarikivelle ei riitä saamansa nautintokokemuksen sisältö, vaan kaikki koettu on purettava osiin, pilkottava ja analysoitava prosessi, kaivettava ja tuotava juurisyyt esiin. Niin, samalla vakuutettava normaalisuuksiensa pihdeissä epäilevä lukija, että kaiken voi kokea täysin toisin olematta perverssi.
Suorasanaista ekshibitionistista tekstiä – jopa riettaan kuuloista! – entiseltä sinfoniaorkesterin poikkihuilistilta, jonka ura katkesi kertalaakista siihen kun yhtenä iltana kesken konsertin Taina alkoi tuntea itsensä pelkäksi huilun suukappaleeksi:
“en tuntenut soittavaa lihaani. En erottanut huilun ja itsen rajoja.”
Kuuntele Lihan värinä -keskustelu.