Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 2019 ensimmäisestä miehitetystä kuulennosta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu monenmoista dokumenttia ja kirjaa, mutta omalle lukulistalle on toistaiseksi päätynyt vain Moonbound, joka on Jonathan Fetter-Vormin kunnianhimoinen sarjakuva kuulennosta ja niistä ihmisistä ja teknisistä edistysaskelista, jotka tekivät sen mahdolliseksi.
Sarjakuvan kerronta vuorottelee kahdella tasolla, välillä seurataan Apollo 11 kuulennon historiallista etenemistä ja sitten välillä hypätään ajassa taaksepäin historiallisiin osioihin, jotka taustoittavat kuinka tähän pisteeseen oikein päästiin. Sarjakuvan lukeminen muistuttaakin erinomaisen dokumentin seuraamista; kerronnan vuorottelulla onnistutaan pitämään onnistuneesti jännitettä yllä, siitäkin huolimatta, että lopputulos on kaikille selvä.
Positiivista sarjakuvassa on se, miten perinpohjainen se on. Taustoittavat osuudet eivät kerro vain Apollo-ohjelmasta vaan myös ihmiskunnan varhaisesta kiinnostuksesta itse Kuuhun ja kuinka vähitellen aloimme ymmärtää sen todellista luonnetta. Erityisen mielenkiintoiseksi tarina menee siinä vaiheessa, kun päästään kylmään sotaan ja avaruuskilpaan; mitä kuumatka tuolloin symbolisoi ja miksi siihen haluttiin niin kovasti panostaa tulee hyvin selväksi. Werner von Braun, Konstantin Tsiolkovsky, Robert Goddard ja Sergei Pavlovich Korolev saavat sarjakuvassa onneksi ansaitsemaansa huomiota, olivathan he ohjus- ja rakettiteknologian kehityksen kannalta avainasemassa.
Myös naisten roolia avaruuskilpailussa avataan. Erityisesti Margaret Hamiltonin rooli NASA:ssa oli mielenkiintoinen: hän kehitti lennonaikaisia tietokoneohjelmistoja Apollo-avaruusohjelmalle ja hän myös ensimmäisenä käytti työstään termiä software-engineer (ohjelmistoinsinööri). Miespuoliset työkaverit pitivät termiä vitsinä, sillä tuolloin todellisen insinöörityön ajateltiin liittyvän nimenomaan hardwareen, eli tietokonelaitteistoon. Ohjelmoiminen nähtiin näin ollen pehmeämpänä “naistentyönä”. Niin ne ajat muuttuvat.
Lopussa annetaan vielä lyhyt katsaus kuulentojen jälkeiseen aikaan, jossa edistysusko, optimismi ja luotto hallintoon ovat amerikkalaisilla laskeneet siihen malliin, että monet kyseenalaistavat koko kuuohjelman totuudellisuuden. Samankaltaista valtion panostusta avaruuden valloittamiseen ei myöskään ole ihan heti odotettavissa, niinpä yksityiset firmat ovat tällä hetkellä ottaneet aloitteen. Nähtäväksi jää pystyvätkö kaupalliset pyrkimykset vielä innostamaan ihmisiä samalla tavalla kuin vuosi 1969 parhaimillaan teki.
Moonbound on kaiken kaikkiaan oikein onnistunut teos, joka mielenkiintoisella tavalla taustoittaa kuulentojen historiaa ja kertoo, millainen jännitysnäytelmä Apollo 11 -tehtävä aikanaan oli. Sarjakuvan lopusta löytyvät vielä viitteet, joista on paljon apua, mikäli haluaa etsiä lisätietoa aiheeseen liittyen. Mitä sarjakuvan kuvitukseen tulee, Fetter-Vormin selkeä ja yksityiskohtainen piirustustyyli ei ehkä ole tyylillisesti mitenkään erityisen omaperäinen, mutta juuri tämänkaltaiseen dokumentaariseen kerrontaan se sopii kuin nenä päähän. Luvassa on siis taattu lukunautinto kaikille aiheesta kiinnostuneille, suosittelen!
