Kirsi-Maria Hytönen ja Keijo Rantanen (toim.): Onnen aika? Valoja ja varjoja 1950-luvulla

Osta kirja itsellesi

1950-luvun Suomea nostalgisoidaan usein sotavuosien jälkeisenä onnenmaana. Tämä kirja kertoo arjen totuuksia, joita ei enää ehkä muisteta tai useinkaan haluta muistella kovin tarkkaan.

Sisä- ja ulkopolitiikka olivat välillä melko heikoissa kantimissa; taloudellinen epävarmuus nakersi sekä valtion että tavallisen kansan kukkaroa. Asuntopula oli valtava ja jälleenrakennus ei ollut pelkkää auvoa. Nämä olivat myös työhevosen viimeisiä kunnianhetkiä ennen traktoreiden ja muiden työkoneiden esiinmarssia – mitä olisi rankoista maa- ja metsätöistä tullut ilman upeita suomenhevosia? Toisaalta kausityöttömyys kaihersi ja hätäaputyömaita oli paljon. Kylät alkoivat tyhjentyä ja varsinkin nuoret muuttivat maalta kaupunkeihin, usein ilman koulutusta töihin tehtaisiin, kotiapulaisiksi tai joskus jopa siistimpiin sisätöihin. Yhteiskunnallinen muutos oli jo alkanut ja jatkui edelleen 1960-luvulla.

Kirja paneutuu hyvin 1950-luvun arkeen: terveydenhuoltoon, koulutukseen, työhön, asumiseen, pukeutumiseen, ruokaan… Siihen, joka on meille jokapäiväistä ja johon nykyistä elämää on helppo verrata. Kerronta on sujuvaa ja helppolukuista, silti asiallista ja hyvin kuvailevaa. Mukana on muutama tilasto, jotka saattavat yllättää nuoremmat lukijat. Haastateltujen oma kerronta on elävää ja monimuotoista, samoin hyvä esimerkki muuttuvasta paikkakunnasta on esimerkiksi otettu Nokia. Toki käsitellään myös suurtapahtumia eli vuoden 1952 Helsingin olympialaisia sekä osittain maan seisahtanutta yleislakkoa 1956.

Itse näen kirjan hyvinkin tarpeelliseksi. Sodan haavat eivät vielä olleet ehtineet täysin parantua ja se näkyi vielä 1950-luvun jälkeenkin. Tavallisen sukankuluttajan elämä ei ollut kovin loisteliasta, mutta kulttuuria oli tarjolla paljon: elokuvien ja kirjojen kulutus eli varmasti huippulukemiaan tuolloin, samoin tanssit ja kahvilat alkoivat tulla tutuksi. Vielä ei ollut televisiota eikä tietokonepelejä, nuorisokulttuuri eli ensiaskeleitaan tunnustettuna muotona ja politiikka leimasi monen vapaa-ajan viettoakin tavalla tai toisella. Elämä tuolloisten valokuvien perusteella saattaa näyttää hieman synkältä ja musta-valkoiselta, mutta ilot otettiin irti välillä pienistäkin asioista ja vähällä rahalla. Kodin iso ilo saattoi tuolloin olla vaikka jääkaappi tai pyykinpesukone, joskus jopa juokseva vesi, sähköt ja sisävessa! Samalla myös sukupuoliroolit muuttuivat, ainakin vähän…

Itse pidin tästä melkoisesti; informatiivinen, silti hauska ja muisteloita sisältävä tietopaketti, joka karsii varmasti monia harhaluuloja 1950-luvun oletetun hauskoista maalaistunnelmista sekä villeistä ja nykyaikaisista kaupunkioloista. Suosittelen kaikille lähihistoriasta ja arkipäivästä kiinnostuneille sekä ainakin itse 1950-lukuun jotenkin sidoksissa oleville!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Onneksi maailma on keskimäärin menossa koko ajan parempaan päin, vaikka isoina uutisina näkyykin niitä järkevyyden keskiarvoa pudottavia tapauksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.