Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mari Renko jatkaa Ikoset-sarjaa. Kolmannessa osassa Ikosten sisaruksista vuorossa on Elias.
Tarinat sijoittuvat Pielisen rannalle, Nurmekseen. Hienosti on saatu taas kaksi aikaa kulkemaan rinnakkain, sillä on nykyaika ja sitten eletään vuotta 1945. Onkin mielenkiintoista, kuinka ne saadaan kiedottua yhteen.
Elias kuitenkin on siellä keltaisen puutalon vintillä ja suunnittelee videopelejä kaikessa rauhassa. Hän saa olla omassa rauhassa, eikä hänen tarvitse juurikaan nähdä, saati ymmärtää oikeita ihmisiä. Hän on erityinen.
Vanha ystävä Ulpu saapuu maisemiin auttamaan isoäitiään Hiljaa, ihan vain vähäksi aikaa, mutta kaikki ei aina suju oman käsikirjoituksen mukaan. Ulpun pitäisi saattaa isoäidin talo myytävään kuntoon ja siinä sitten nurkkia siivotessa hän löytää vanhan tanssikengän, siis vain yhden. Se palauttaa isoäidin mieleen muistoja…
Näin mennään sitten sinne 1940-luvulle, kun isoäiti oli nuori ja tapasi evakkopoika Kostjan. Hiljalla on haaveita omasta elämästään, eikä Kostja ihan kuulunut niihin. Kaikenlaista kuitenkin tapahtuu ja haaveet kaatuvat. Elämä ei mene tasaisesti ja se juuri onkin se juttu, miksi se loppujen lopuksi on kiehtovaa. Hiljan isä ohjeistaa tätä sillä, että pitää tehdä omat valinnat ja se, mikä näyttää helpolta, ei aina olekaan helpointa.
Ulpulla on omat kommervenkkinsä, kun käydään läpi ystävyyssuhteita, jotka eivät ole niitä helpoimpia, jos on pitänyt vain hakea hyväksyntää. Muutenkin ihmissuhteet ovat aika lailla konstikkaita.
Renko osaa kirjoittaa niin, ettei näiden kirjojen parissa tarvitse pelätä pitkästymistä. Mikään ei ole itsestään selvää tai ennalta-arvattavaa. Kirjan henkilöt ovat niin omanlaisiansa, ei mitään sellaisia perustyyppejä. Kutkuttava fiilis säilyy ihan loppuun asti ja niin, että jää odottamaan seuraavaa Ikoset-sarjan osaa. Tämä kovin viehättävä sarja alkoi kirjasta Helmisormus kirjekuoressa ja jatkui osassa Pitsihuntuun kuiskattu.
