Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Melkomoisen solmun, sen tuhansista säikeistä kootun, on Soili Pohjalainen (s. 1980) punonut avattavaksemme. Ei tuota väkivalloin kannata aukaista, vaan ajan kanssa nautiskellen vedellä solmun säikeitä, ja huomata: pikkuhiljaa solmu onkin avattuna pöydällä.
Noin tunsin, kun tähän aikatasoissa liitelevään romaaniin turhan huolehtivan, pahinta pelkäävän, suojelevan äidin matkassa pyristelin. Äidin tytär odottaa lasta viimeisillään, ja lapsi on perätilassa. Siitäkös äidin huoli – itku ja masennus. Tarvitaan koko lähisuku ajatusten avuksi, koossa pysymisen turvaksi.
Hetkinen. Odottava tytär ei olekaan päähenkilö, vaan odottavan tyttären äiti. Tytär kyllä selviää. Äiti ei niin vain: äiti alkaa muistella turvakseen lämpimiä lapsuuden tapahtumia, joihin liittyy isoäitiä, mummoa, vaaria, enoa, isää, äitiä. Herää henkiin perhehistoria nyt ja vuosikymmenten takaa. Ollaan limittäin eilisessä, eilisen huomisissa ja sitten taas toissapäivässä kymmenten vuosien takana.
Hellyttävän herkästi, lopulta pehmeällä matolla maaten itkevä, kirjoittava kirjailijaäiti punoo vierelleen turvakseen koko suvun:
”mummon ja vaarin otsat osuvat toisiaan vasten ja he nauravat. Minä alan itkeä”
”Minä itken ja ikävöin vaarin paksuja, ruskeasankaisia silmälaseja, jotka isoäiti asetti vaarin päähän avattuaan television.”
”Minä itkeä hytkyn isoäitiä, joka vuosia sen jälkeen työnsi rollaattorinsa peilin eteen kammatakseen ohuen tukkansa ennen palvelutalon iltapäivän vappujuhlia.”
”Minä itken ja ikävöin pappaa, joka tuli seurakuntatalolle pikkuveljen ristiäisiin karvahattu päässä…”
Pian ovat koolla siinä matolla kaikki lähimmäiset. ”– Mulla on teitä ikävä, sanon, enkä ole varma, sanonko sen ääneen.”
Odottavalla tyttärellä ei juuri hädänhäivää, vaikka lapsi on perätilassa. Odottavan äidillä sitäkin suurempi hätä ja huoli.
Tässä on kirjaa käänneltäväksi, muistumia purettaviksi: aikatasojen riemua ees sun taas vatkattavaksi koomisuutta unohtamatta. Vaan ihme kyllä: hajanaisuudesta syntyy ehjä kokonaisuus. Soili Pohjalaisen sanojen vierittämisessä oli ilo olla mukana.