Péter Esterházy: Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Niin minä vain pyörin joen vaiheilla kuin puolukka… enkä onnistunut hipaisemaan sitä, mutta tuossa vaiheessa minun täytyi kuitenkin tunnustaa: Tonava on. Ei suuren suuri valloitus, alku aina hankala.”

Kirjan kertoja matkustaa Tonavan päästä päähän, Donaueschingenistä Schwartzwaldista aina Mustallemerelle asti. Matka on pitkä ja joki elämää suurempi, mutta niin vain kirjassa tehdään matkaa kahteen kertaan: kertaalleen nuorena miehenä vuonna 1963, sitten uudestaan 1990-luvun alussa.

Matkalla on myös Vuokralainen, ammattimatkustaja, joka saa Toimeksiantajalta käskyjä ja komentoja sähkeiden muodossa. Vuokralainen on jonkinlainen matkaromaanin kirjoittajan parodia.

Näkökulmista ja kertojista on vaikea pysyä kärryillä, mutta kirja etenee melko uskollisesti jokea pitkin kohti Mustaamerta.

”Mutta minun mielestäni kysymyksessä on tyypillisesti eurooppalainen kohtalonkierre. Aika ajoin kansakuntia tuhoutuu, niitä siirrellään kuin kaappeja paikasta toiseen, ja venäläiset tulevat aina, ennemmin tai myöhemmin. Ei meidän kohtalomme ole erityisen säälittävä.”, toteaa Esterházyn matkailija ytimekkäästi unkarilaisista päädyttyään Romaniaan. Tällaisia pieniä helmiä kirjasta voi matkan varrella poimia.

Esterházyn kertojat ovat mestarillisia asiasta poikkeajia, jotka vaeltavat Tonavasta jos johonkin asiaan. Yksi katkelma on silkkaa Calvinoa ja Näkymättömiä kaupunkeja, nyt kohteena on vain Budapest.

Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse on kiehtova, haastava kirja, joka pulppuaa ja kiemurtelee pitkin Tonavaa ja penkoo sitä kautta Keski-Eurooppaa omalla kierolla kreivitär Hahn-Hahnin katseellaan. Mielenkiintoinen teos, jota voi suositella metafiktion, keskieurooppalaisuuden ja asiasta poikkeamisen ystäville.

”Kaadetaan vaikkapa puhdasta vettä lasiin — lasissa on reikä (en sano sitä putkeksi; se johtuu yksinomaan siitä, että en tahdo, että menettäisimme halumme tykkänään); voin sanoa, että madame Bovary, se olen minä, ja voin sanoa ja vieläpä edellyttää tarkkaavaisuutta: P.E. — c’est moi, ja voin sanoa, että minä, juuri tämä ”minä” ei ole mikään tekaistu henkilö vaan romaanikirjailija, kokenut , katkera ja pettynyt mies, minä — mutta mikään ”minä” ei aiheuta minulle sydämentykytystä, eikä hänen asioittensa minun mielestäni tarvitse välttämättä mennä hyvin.”

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *