Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjan nimi on minusta ihana ja halusin heti ottaa selvää, miksi kirjalla on sellainen nimi. Huvittavaa on sekin, että alkuteoksen nimi on Kaffe med mjölk!
Tässä kirjassa ei tapahdu oikein mitään, mutta kuitenkin on jotain koukuttavaa. Agneta on keski-ikäinen nainen, joka on elämänsä elänyt ja pärjännyt omillaan ja tehnyt lapsen, Tildan, joka on hänelle kaikista tärkeintä.
Tytär on kasvanut aikuiseksi ja muuttanut etelämmäksi, pääkaupunkiin, kun taas Agneta asuttaa pohjoisessa isänsä rakentamaa taloa, johon olisi toivonut Tildan jäävän pitämään taloa. Vaan milloinkas olisivat vanhempien haaveet toteutuneet, kun lapset haluavat elää omaa elämäänsä. Tytär on loitontunut äidistään ja se surettaa.
Vaan kun Agneta sairastuu niin, ettei ole enää paranemismahdollisuuksia, hän päättää matkustaa tyttärensä luokse ja kertoa siitä. Hänellä on lääkkeet matkassa ja koittaa parhaansa mukaan jaksaa. Tyttären luona on sitten aina kaikkea muuta, ettei vaan saa sanotuksi, kun tytär on just niin hyvällä tuulella tai sitten taas muuten jossain sellaisessa mielentilassa, ettei vaan voi sitä pilata omilla huolillaan.
Tuntia myöhemmin Agneta menee muina miehinä panemaan yöpuvun päälle. Vessan lampun valkeassa valossa hänen kroppansa on kuin Halloweenin suohirviöllä. Kylkiluut törröttävät selässä, iho roikkuu pieninä poimuina ja varjokohdat ovat kuin hämähäkin seittiä. Hän näyttää sairaalta.
Melkoista jännäämistä on, että joko nyt, no ei vieläkään. Sitten sattuu jotain ja kun tyttärelle valkenee koko kuvio, niin suuttuuhan se. Miten ne välit saadaan selvitettyä, niin se onkin koko kirjan ihanin asia ja jotenkin niin hienosti kurottu kasaan, että sitä kannatti odottaa.
Koko kirjan teksti on mahtavaa luettavaa ja kyllä siellä huumori kukkii välissä, huolimatta siitä, että seikkaillaan vakavilla alueilla. Tykkäsin niin Agnetasta, loppuun asti niin särmää ja mieite-tyyppi, että kun “pohjoisessa kahvi on juotu mustana”.
