Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rikoksen ensimmäinen todistaja on kyläpoliisi. Aluksi hän ajattelee, että rattiin nojaava mies on humalassa. Mutta tämä onkin murhattu. Papereista selviää, että mies on poliisiupseeri Bernistä. Kukaan ei tiedä, missä tehtävässä hän on syrjäisillä vuoristoseuduilla liikkunut. Murhatutkimuksia johtaa poliisikomisario Bärlach, joka ottaa apulaisekseen erään nuoren komisarion. Toisesta tulee tuomari, toisesta pyöveli, eikä kumpikaan valitse osaansa vapaaehtoisesti.
Tuolloin oli marraskuun kolmannen päivän aamu ja kylmä ilma, kun Alphons Clenin, Twannin kylän poliisikonstaapeli, löysi vuonna 1948 Twannbachin rotkon metsästä sinisen Mercedeksen, jonka sisällä ruumis oli. Miestä oli ammuttu läpi ohimoiden.
Autossa ei ollut paljoakaan verta, eikä tummanharmaa päällystakki, joka vainajalla oli yllä, näyttänyt lainkaan tahriintuneelta. Takin taskussa pilkisti keltaisen lompakon reuna. Clenin veti lompakon esiin ja saattoi helposti todeta, että vainaja oli Bernin kaupungin poliisiluutnantti Ulrich Schmied.
Clenin oli hämillään eikä oikein tiennyt mitä tehdä. Hän oli maalaispoliisi, jonka kohdalle ei vielä koskaan ollut osunut näin veristä tapausta. Hän työnsi ruumiin toiselle etuistuimelle, asetti sen huolellisesti pystyasentoon, kiinnitti elottoman hahmon nahkahihnalla, jonka oli löytänyt autosta, ja istahti itse ohjauspyörän taakse ja vei auton ruumiineen paikalliselle poliisilaitokselle, jossa se luovutettiin asiaa tutkivalle komisario Bärlachille, jonka alainen Schmied oli ollut.
Eletään Sveitsissä sodanjälkeistä ankeaa aikaa, eikä pitkän ja ansiokkaan uran kansainvälisessä poliisissa rikostutkijana tehneellä komisario Bärlachilla ole enää paljon elinaikaa. Hän on käynyt sairaalassa ja saanut kuulla sairastavansa parantumatonta syöpää ja kuolevansa pian. Siksi hän haluaa selvittää tämän kiusallisen jutun pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti. Vai haluaako? Hän ostaa rauhaa tutkimuksilleen määräämällä tutkimukset salaisiksi. Mutta miksi?
Miksi sopii hyvin kysymykseksi sveitsiläisen älykködekkaristi Friedrich Dürrenmattin koko tuotantoon. Usein kysymys jää vastaamatta tai saatu vastaus ei vakuuta, ja jää kuin ilmaan vaivaamaan lukijaa, joka tietää kysymyksen vaivaavan taas edessään, kun seuraavaa sivua alkaa lukemaan. Friedrich Dürrenmattin kirjat ovat harvinaislaatuisen stimuloivia ja hienoja kirjoja älynystyröille. Olisikohan aika nyt taas uuden suomennoksen? Olen aikoinaan lukenut Dürrenmattia SAPO-sarjassa julkaistuina pokkareina. On myös vahinko, ettei Vanhan naisen vierailu -näytelmää ole julkaistu suomeksi.