Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sade lankeaa kuvaa avustustyöntekijän elämää silloisessa eteläisessä Sudanissa, nykyisessä Etelä-Sudanissa 1990-luvun kansanmurhien aikaan, keskellä sotaa ja nälänhätää.
Kolmen avustustyöntekijän on tarkoitus käydä vain tutustumassa Adekin kylään, lentokoneen pitäisi jättää heidät paikalle ja tulla pian hakemaan, mutta väliin osuu pommi-isku, joka tuhoaa kiitoradan. Kyytiä kotiin on siis turha odotella heti ja parin päivän vierailusta tulee useamman kuukauden mittainen operaatio.
Kirjan päähenkilö, Afrikkaan sekalaisista syistä päätynyt lääkäriopiskelija Maria joutuu tulikokeeseen järjestämään ruoanjakelua ja sairaanhoitoa nälänhätään kuoleville ihmisille. Kapinallisjohtajat vahtivat kylää, jossa pelätään jatkuvasti pohjoisesta tulevia hallituksen joukkojen hyökkäyksiä.
Nälänhätä ei johdukaan yksin luonnonilmiöistä, vaan on tietoinen sotastrategia: paikalliset ihmiset halutaan tarkoituksella näännyttää nälkään. Siinä sivussa on sotatoimia, raiskausten käyttöä aseena ja muita raakuuksia.
Ros Wynne-Jones kertoo tarinaa Marian näkökulmasta kahdella aikatasolla. Toinen taso on tapahtumien keskellä, toinen kymmenen vuotta myöhemmin. Lukija saa helpotuksekseen tietää, että Maria selviää kyllä – mutta samalla on ilmeistä, ettei Maria ole selvinnyt täysin ehjänä ja että Adekissa on tapahtunut jotain paljon traumaattisempaa kuin vain matkan keston venyminen päivistä kuukausiin.
Sade lankeaa ei ole helppoa luettavaa, mutta valaiseva kuvaus avustustyöntekijän elämästä vakavan kriisin keskellä se on. Synkkää on, että kirja on kirjoitettu kymmenen vuotta sitten ja se kertoo kahdenkymmenen vuoden takaisista asioista – ja nyt ehkä pikkuhiljaa alkaa näkyä jotain pientä valonkajastusta siinä, että Etelä-Sudanissa saataisiin lopulta rauhaa aikaiseksi.
