Reijo Mäki: Sheriffi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Turun Pajamäestä, ränsistyneen rintamamiestalon pihasta, tehdään syysmyöhään ruma löytö: jo pidempään keinunut murhattu mies. Poliisin mennessä taloon vastassa on vielä karskimpi näky, miehen entinen naisystävä samoin murhattuna ja todella kammottavassa kunnossa. Poliisi ei vain saa teoista mitään irti eikä syyllisestä ole hajuakaan. Murhien toteuttamistapakin on lievän brutaali, mutta mikään vihje ei tunnu avaavan tutkimusta tarpeeksi.

Naisen äiti haluaa keväällä palkata yksityisetsivän, Vareksen, selvittämään tyttärensä kohtaloa. Palkkio on kohtuullinen eikä Vareksella ole liikaa töitä tälläkään kertaa. Juttu tuntuu heti alkuunsa hankalalta, mutta yllättäen toinenkin taho lupaa bonusta murhaajan selvittämiseksi. Kaupungissa toimiva järjestö, joka järjestelee yhtä ja toista puolilaillista ja -laitonta toimintaa, haluaisi tietää kuka häiritsi näin heidänkin bisneksiään. Järjestö on ehkä väärä sana – kyse on muutaman henkilön yhteenliittymästä, joita ohjaa vain yksi salassa pysyttelevä henkilö.

Kun murhattu mies vielä oli entinen poliisi, käyvät aapailut entisten vihamiesten suuntaan. Mutta miksi hänen entinen tyttöystävänsä piti myös murhata? Vares mietiskelee asioita edelleenkin usein kantakapakoissaan, mutta on nyt toisen bonusrahoituksen myötä saanut eräänlaisen pysyväiskutsun myös järjestön suosimaan kapakkaan, Satamasaluunaan.

Kirjan juoni ei ole mitenkään kovin yllättävä, mutta tällä kertaa Vareksen kavereille annetaan tavallista enemmän tilaa kertoa omista asioistaan. Eikä Varesta ilman naista, tälläkään kertaa. Saluunan tienoilla mies tapaa upean ja erilaisen naisen, Harrietin, joka jättää mieheen kaikin puolin lähtemättömät jäljet.

Tasaisen taattua Varesta, jonka paikalliskuvaukset ovat ainakin itselleni se varsinainen ilonaihe. Tällä kertaa kirja etenee normaalidekkarin tasolla. Silti Vareksen ystäville varmasti makupala ja koska tekstikin on huomattavasti parempaa kuin edellisessä kirjassa, tätä voi suositella kaikille dekkareiden ystäville. Opit ainakin tuntemaan lisää Turkua ja sen ympäristöä.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Kukapa ei vielä tuntisi tai ainakin tietäisi Varesta.

    Jossain on heitetty ajatus, että miksei dekkareita / jännitysromaaneja voisi nostaa Finlandia-ehdokkaiden joukkoon vai voisiko.

    Voisi mielestäni, mutta kyllä ainakin nämä sarjaseikkailijat ovat useinmiten niin loppuun kuluneita, ettei heistä ole palkittaviksi. Mutta syystä tai toisesta Mäenkin uusin tulee aina luettua. Ehkä sitä vain aina odottaa jotain uutta löytyvän.

    Tuttua taattua Vares-laatua Mäen tyylistä pitäville.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *