Tämän kirjan ilmestyminen viivästyi jostain syystä kovin pitkään. Stigman päähenkilönä on Chi, suomenvietnamilainen nuori, jolla mikään ei tunnu menevän hyvin. Ajattelin kirjaa lukiessa, että Chi kipuilee astetta rankemmin aikuisuuteen kasvamisessa.
Hän on syrjäänvetäytyvä, mitä en ihmettele, koska hänen äitinsä ei ole ollut mitenkään kannustava. Isä on häipynyt omille teilleen jo ajat sitten. Äiti on haukkunut isää jatkuvasti ja arvostelee Chitä samanlaiseksi. Ei kovin rakentavaa. Joskin osasyynä voisi olla sekin, ettei heillä ollut yhteistä kieltä, koska Chi oli niin länsimaalaistunut, ettei osaa vietnamia.
Veli on vanhempi ja joutuu auttamaan siskoaan, joka jo pitää sitä oikeutettuna. Chi on siis saanut harjoittelupaikan, mutta keksii vaikka minkälaisia valheita, ollakseen sairaslomalla. Aloin olla aika väsynyt Chin temppuiluun tai sitten en vaan ymmärtänyt hänen tapaansa elää. Se tulee kyllä ilmi, että elämänhallinta ei ole kunnossa.
Kun mukaan tulevat huumeet ja epäluotettava ”ystävä”, tuntuu että nyt paketti leviää ihan käsiin. Liian monta solmua, mutta… Musta huumori pilkahtaa aina silloin tällöin, mutta ei tämä minusta niin hauska ollut, kuin mitä annettiin ymmärtää tai sitten se vain ei osunut minun nauruhermooni.
Vy Tram on kirjoittanut erittäin nasevan kirjan ja veikkaisin, että tämä voisi löytää lukijakuntansa nuorista aikuisista.