Kaarlo Merikoski (1878–1954) oli opettaja ja oppikirjojen tekijä, joka kokosi aikoinaan myös kansansatuja kirjoiksi.
Nyt Oppian-kustantamo on uusjulkaissut niistä neliosaisen kirjasarjan, joista yhtenä nämä hölmöläissadut ja -tarinat. Nämä ovat aina ihastuttavia, lukipa niitä lapsena tahi aikuisena – iällä mitään väliä. Ja olipa niitä muokkailtu vanhaan muotoon taikka uuteen modernimpaan. Noita uudempia olen lukenut Kirjavinkkeihin ainakin nämä Pamela Mandartin Hemmo ja hölmöläiset sekä Hemmo Hölmöläinen digimaailmassa ja tätäkin kirjaa sivunnut täällä omilla viljelmilläni.
Vanhassa vara parempi, ainakin nasevampi ja lyhyempi. Merikoski ei ole pitkittänyt juttuja kirjoittaessaan, vaan hypännyt suoraan syvään päähän eli asian ytimeen: Pannut hölmöläisakat jaarittelematta uimaan viljapeltoon ja uinnin jälkeen rapakkoon nenänlaskuun; ukot säkeillä valoa tupaan kantamaan, seiniä kaatamaan; paitaan pääaukkoa keritsemään; heinäväen koipia laskemaan ruokalevon jälkeen; akkapahan loveamaan puukolla ruuhensa laitaan pyydyksenpaikan merkkiä… Sukeltaa siellä Hölmölässä hevonenkin ja rapu räätälinä toimii.
Puolensataa sivun mittaista tarinaa tarjolla. Mukavanmojovia tuttuja juttuja kaikin, niin lapsille kuin lapsenmielisille aikuisille. Ehkäpä myös toimintaidistä meille, jotka nautimme kanssakulkijoiden empaattisesta, vähemmän pahanilkisestä höynäyttämisestä.