Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Barcelona, vuosi Tuulen varjon tapahtumien jälkeen. Semperen ja pojan kirjakaupassa Daniel Sempere kohtaa erikoisen ja uhkaavan miehen, joka ostaa isolla rahalla kaupan kalleimman kirjan ja lahjoittaa sen Fermín Romero de Torresille – joka työskentelee kirjakaupassa. Muukalainen jättää kirjaan viestin, jolla osoittaa tietävänsä jotain Fermínin taustasta.

Fermín joutui kokemaan kovia 1940-luvulla Espanjan fasistihallituksen vankilassa. Tästä menneisyydestä Daniel ei tiedä mitään, mutta Fermín suostuu lopulta kertomaan. Fermín paljastuu kuolleista nousseeksi – Fermín on virallisesti kuollut. Tästä koituu hienoisia vaikeuksia, sillä Fermín haluaisi päästä naimisiin. Daniel lupaa auttaa ystäväänsä.

Tarinassa on paljon mielenkiintoisia käänteitä, niin Fermínin kokemuksia 1940-luvulta kuin kirjan nykyhetkestä, 1950-luvun lopulta. Se on täynnä jännitystä, mysteereitä ja romantiikkaa. Ja hersyvää kieltä! ”Herra professori tutkaili jälkiruokaansa tämän mietelmän valossa ja nyökkäsi ihastuneena. Jätimme tieteilijän maistelemaan teatteridiivan sokerisia suloja ja vetäydyimme ruokasalin perälle nurkkapöytään, ja pian meille tarjoiltiin loistelias illallinen, jonka Fermín puhdisti lautaseltaan teollisuusviilan kiihkolla ja ahnaudella.” Varsinkin Fermín laukoo tasaisella tahdilla hykerryttäviä sutkautuksia.

Tapahtumat nivoutuvat kevyesti yhteen aikaisempien kirjojen kanssa. Enkelipelin päähenkilö David Martín esiintyy myös tässä kirjassa. Aikaisempien kirjojen lukeminen ei ole välttämätöntä, en minäkään enää aiemmista kirjoista juuri mitään muistanut. On aivan luontevaa lukea ensin tämä ja siirtyä sitten aikaisempiin – kaikki nämä kannattaa ehdottomasti lukea.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

5 kommenttia

  1. Zafonin kaksi edellistä kirjaa on jo luettu, ja hyviksi havaittu.

  2. Luin peräkkäin ja järjestyksessä kaikki nämä kolme kirjaa. Hieman alkoi puuduttaa, kaikissa sivuja kuitenkin reilut viitisen sataa. Välillä tuntui, että itse asiaan päästiin vasta kirjan puolen välin jälkeen ja mukana oli melko paljon epäolennaista tekstiä itse juonen kulun kannalta.
    Johtuneeko siitä, että suomalaiset kirjat pääsääntöisesti ovat sivumäärältään vaatimattomampia, tiivistettyjä paketteja. Mitä nyt Kunkku odottaa lukuvuoroaan …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *