Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Odotin tätä kirjaa ja kun sen sain, oli kuin olisin saanut aarteen. Katja Kallion kerronta menee niin ihon alle. Hänen tyylinsä on tuoda henkilöt niin lähelle, että kokee heidän olevan kaiken aikaa vieressä.
Tässä kirjassa eletään jatkosodan aikaa Hangossa. Beata on kirjan päähenkilö, ihana, oman tiensä kulkija, joka tekee mitä haluaa ja on kirjan kertoja, kirjan Minä. Aina olen heidänkaltaistensa puolella ja suurella mielenkiinnolla haluan tietää, millaista se on ollut aikana, jolloin se on ollut vähemmän soveliasta kuin tänä päivänä.
Beata kohtaa venäläisen vangin, katseet osuvat yksiin ja sitten se onkin jo menoa. Niin, kahden ihmisen rakastuminen on täysin normaalia ja jopa ihastuttavaa, mutta – 1942? Suomalainen nainen ja venäläinen vanki – täysin väärä yhtälö. Ei ole kyse vain kahdesta ihmisestä vaan siitä, että se on sopimatonta. Niin ja Beatalla on vielä Agnes, suloinen lapsi.
Eikä ainoastaan Beata, vaan hänen siskonsakin, yks menee suhteeseen saksalaisen kanssa, toinen sotkee kuvionsa muuten. Kaikki väärin, joskin kuitenkin vain ihmisistä kyse. Tämä punainen lanka onkin koko kirjan ydin.
Hangon sota-aika on kuvattu niin, että itsekin on mukana, kun he palaavat takaisin sinne ja alkavat siivota venäläisten jälkeen jättämiä sotkuja. Kaikki tunnetilat välittyvät ja sitä melkein kiristelee lukiessa hampaitaan.
Katja Kallion kieli, se upea rikas kuvauksellinen kerronta on niin sieluun käypää, että välillä on hetkeksi pidettävä taukoa ja vaan nautittava lukemastaan, kunnes voi taas jatkaa.
Ilmat kylmenivät kylmenemistään ja ruusupensaat kellastuivat rannassa. Meri räyhäsi ja vaikeroi, kun jäät raapivat sen sileää vatsaa.
Tässä kirjassa on kaikki kohdillaan, kieli ja tarina, kulkevat niin käsikynkkää ja tarjoilevat koko setin kultalautaselta.
