Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Nuori Maarit Tyrkkö halusi toimittajaksi ja hän todella sai siihen hienon mahdollisuuden. Haastattelut Suomen Kuvalehdessä olivat riittävän pirteitä, nuorekkaita ja kuitenkin asiantuntevia. Mikään ei kuitenkaan valmistanut häntä siihen, että tehdessään jutun eturauhasleikkauksesta toipuvasta Urho Kekkosesta sairaalassa, hän tuli samalla valloittaneeksi itsensä presidentin sydämen omalla tavallaan.

Toimittaja itse sanoo, että kyse ei varmasti ollut rakkaudesta perinteisessä mielessä. Kekkosen lähipiirissä oli toki lukuisia naisia, Anita Hallamasta lähtien, sekä paljon miespuolisia kalakavereita. Presidentti itse kuitenkin tuntui kaivanneen ystävää, jonka kanssa keskustella kirjallisuudesta, sukututkimuksesta ja vaikka lähteä kalaan sekä hiihtämään. Nuorta naista, jonka pirteä ulkonäkö sekä mielipiteet varmasti toivat valtiomiehen arkeen tarvittavaa pientä pilkettä. Varsinkin Sylvi Kekkosen kuoltua presidentti kaipasi yhtä enemmän läheistä ystävyyttä, mahdollisuutta purkaa mieltään vaikka vain lyhyesti. Kun sekä toimittaja että presidentti olivat älykkäitä ja osasivat vääntää asioista pientä hupiakin, tämä varmasti myös piristi miehen mieltä. Niin, ja kukapa vanheneva mies ei olisi iloinen, jos nuori ja viehättävä nainen on vilpittömästi kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja teoistaan sekä muistaa hänen monet pienet erityistapansa ja -makunsa.

Maarit Tyrkkö oli todella erikoisessa asemassa liikkuessaan presidentin ja tämän seurueen mukana kalassa ja hiihtämässä. Hän sai kuulla juttuja, joista lienee vaiennut näihin päiviin asti. Presidentti saattoi myös soittaa hänelle, lähettää jonkin mielenkiintoisen jutun tai kukkia sekä jopa pistäytyä tämän kotona pikavierailulla salamyhkäisesti.

Nuoren naisen ja vanhenevan miehen suhde antoi molemmille henkisesti varmasti paljon. Tosin itse jään mielenkiinnolla odottamaan kirjan toista osaa, jonka pitäisi ilmestyä ensi vuonna. Kaikesta huolimatta tuntuu, että toimittaja ei halua tai voi kertoa aivan kaikkea ja tämä onkin tietysti ymmärrettävää. Toinen kysymys onkin sitten se, miksi hän yleensä nyt – noin neljäkymmentä vuotta myöhemmin – haluaa tuoda näin avoimesti julki tämän suhteen? Kirja on kuitenkin hyvin kirjoitettu ja mukana on paljon henkilökohtaista kirjeenvaihtoa, joka tuo taustaa kaikelle tapahtuneelle. Erityisesti lopun valokuvaliitteessä on paljon otoksia, joissa valtakunnan isä ja muutama muukin esiintyy ehkä hieman epätavallisessa yhteydessä.

Nämä eivät mielestäni ole Tyrkön muistelmat vaan muistelmat presidentin ja hänen suhteestaan, joten kirja kannattaa ehkä lukea myös sillä mielellä.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *