Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kiinassa talous on kasvanut ennätysvauhtia 1980-luvulta lähtien, ja miljoonille ihmisille tämä on tarkoittanut ennennäkemätöntä mahdollisuutta nousta köyhyydestä. Toisaalta monin tavoin Kiinan kahtiajako on vain syventynyt; kaupungeissa kohoavat kimaltelevat pilvenpiirtäjät ja maaseudulla ei välttämättä ole juoksevaa vettäkään. Koulutus on mahdollisuus, mutta monille ponnistaminen maaseudun oloista koulutusputkeen on käytännössä vaikeaa. Nyt 2020-luvulle tultaessa talouden kasvu on hidastunut, ja sitä myöten myös sosiaalinen liikkuvuus on vaikeutunut.
Yuan Yang kertoo reportaasikirjassaan Yksityisiä vallankumouksia neljän Kiinassa kohtaamansa maaseudulta ponnistaneen naisen tarinat. Heidän elämässään näkyvät poikkeuksellisella tavalla sekä Kiinan epätasa-arvon ongelmat että aivan uudenlaiset mahdollisuudet – ja näin suomalaisittain sanottuna myös aivan uskomattomattomat määrät sisua.
Vaatimattomana tehdastyöläisenä työelämänsä aloittaneen Leiyan tarina on kiinnostava, koska se liittyy Kiinan suhteellisen tuoreeseen kansalaisjärjestötoimintaan. Kiinassa ei ole ollut toimivaa ammattiyhdistysliikettä, mistä johtuen työväen aktivismi nykyään suuntautuu erilaisiin hyväntekeväisyys- ja kansalaisjärjestöihin. Niiden kautta voi saada lakineuvontaa, kuten apua maksamatta jääneiden palkkojen saamiseen ja apua työtapaturmien korvausten hakemiseen. Leiyan suhtautuu toimintaan aluksi skeptisyydellä, sillä hän ei yksinkertaisesti ollut moisesta ikinä kuullutkaan.
Leiyan elämässä maaseudun ja kaupungin erot korostuvat muutenkin. Hänen kotikylässä miesten ja naisten vaatteet jopa pestiin erillään, koska naisia pidettiin likaisina. Kansalaisjärjestöaktiivien kautta saadut uudet ideat avaavat hänen tapauksessaan aivan uudenlaisen tavan ajatella ja toimia. Epäoikeudenmukaisuudessa ei ole kyse jostain kohtalosta, johon on pakko alistua, vaan asioihin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa.
Sosiologiaa opiskelemaan päässeen Samin tarina liittyy myös tehtaisiin ja työläisten oikeuksiin, mutta toisesta näkökulmasta. Yliopistossa poliittisen kasvatuksen oppikirjat painottavat, miten jokainen Kiinan kansalainen on lain edessä tasa-arvoinen. Käytännössä Sam pääsee kuitenkin näkemään, miten valtava kuilu on ison monikansallisen yhtiön ja yksittäisen loukkaantuneen työntekijän välillä. Vaikka Kiina ei ole virallisesti koskaan luopunut marxilaisuudesta, käytännössä maata hallitsee eliitin liittouma eli Yuan Yangin sanoin autoritaariset kapitalistit.
Suuri ristiriita pääoman ja työvoiman välillä saa Samin pohtimaan, että Kiina oikeastaan kaipaisi kommunistista vallankumousta, eikä hän ole näiden ajatustensa kanssa yksin. Samin tarina saa erikoisia kierteitä, kun marxilaisten opiskelijoiden liikehdinnälle laitettiin stoppi 2018, jolloin monet Kiinan huippuyliopistoista päätyivät kieltämään opiskelijoiden marxilaisten yhdistysten toiminnan kokonaan.
Koulutuksen ja uusien ajatusten tärkeys näkyy kaikkien neljän naisen tarinoissa, mutta erityisesti Siyen ja Chunin elämässä, sillä he kummatkin päätyvät yksityisopetuksen pariin ja Siye jopa perustamaan oman menestyneen yrityksensä. Näille on tarvetta, sillä vanhemmat ovat valmiita käyttämään yhä suurempia summia lasten koulutukseen. Pelätyt Zhongkao– ja Gaokao-kokeet paljolti määrää elämän suunnan, tai näin ainakin yleisesti ajatellaan. Niinpä lasten illat ja loma-ajat täyttyvät kursseista ja tukiopetuksesta, jotta lapsella olisi mahdollisuus pärjätä jatkuvasti tiukentuvassa kilpailuyhteiskunnassa. Monille todellisuus on kuitenkin se, että koulutus vaatii suurempaa panostusta kuin mitä se ikinä tulee tuottamaan takaisin.
Suuria mullistuksia naisten elämässä riittää. Kiinan hallinnon ei tarvitse lupia kysellä, joten isoja asioita voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Xi Jinpingin noustessa valtaan vuonna 2012 valtion suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan, kansalaisjärjestöihin ja ruohonjuuritason liikkeisiin muuttui järjestelmällisesti tiukemmaksi, mikä näkyy tässäkin kirjassa. Vuonna 2021 puolestaan tapahtui maksullisen kieli-, matematiikka- ja muun lisäopetuksen kieltäminen, joka romutti kerralla kokonaisen toimialan ja jätti miljoonia työttömäksi.
Yksityisopetus kiellettiin, koska valtio halusi vähentää lasten koulutaakkaa, pienentää perheiden kustannuksia, ehkäistä eriarvoisuutta ja hidastaa koulutuskilpailun kiristymistä. Tarkoitus on siis hyvä, mutta Yuan Yang pohtii, miten uudistus ei silti ratkaissut keskeistä ongelmaa: kilpailuyhteiskunta on kaikkea muuta kuin poissa, ja ne, joilla on siihen varaa, palkkaavat edelleen kaikessa hiljaisuudessa lapsilleen yksityisopettajia. Maaseudun oppilaille lisäongelman aiheuttaa hukou-systeemi, eli eräänlainen kotipaikkasidonnainen väestörekisteri, joka käytännössä rajoittaa maaseudulta tulevia lapsia pääsemästä suurten kaupunkien parempiin kouluihin.
Jääkö Siyen, Chunin, Leiyan ja Samin sukupolvi poikkeukseksi, jonka jälkeen ovi jälleen sulkeutuu vähemmän onnekkailta, jää nähtäväksi. Kirjan vahvuus on joka tapauksessa sen kyvyssä tehdä näkyväksi ne rakenteet, jotka usein jäävät tilastojen ja analyysien taakse. Talous, politiikka ja koulutusjärjestelmä eivät jää kirjassa abstrakteiksi ilmiöiksi, vaan vallankumouksiksi yksittäisten ihmisten elämässä. Kaiken kaikkiaan oikein mielenkiintoinen kirja, joka tuo kovasti mieleen Leslie T. Changin hieman vanhemman teoksen Tehtaan tytöt : Unelmia muuttuvassa Kiinassa. Suosittelen!