Markus Nummi: Karkkipäivä

Silloin tällöin kun lukee oikein uskottavaa romaania, unohtaa tekstin fiktiivisyyden. Tarina tulee niin lähelle, henkilöt ja miljöö niin tutuiksi, että tuntuu kuin pelkkä kädenojennus riittäisi koskettamaan tai muutama astuttu askel ajautumaan. Henkilöhahmoja kohtaan koetut tunteet ovat tuolloin äärimmillään; toisia säälii — suunnattomasti — toisia... Lue koko vinkki »

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

"Jos pitäisi määritellä mikä asia on kauimpana kuolemasta, niin mikä se olisi? - - Lentokonelehti. Kiiltävä lentoyhtiön lehti, joka löytyy lentokoneiden penkkien taskusta ja jossa kerrotaan Pariisin parhaista bistroista ja mainostetaan matkakokoisia huulikiiltoja. - - Kullanväriseen purkkiin pakattua ryppyvoidetta. Tai juttu Ihmeellisestä Intiasta ... Lue koko vinkki »

Lisa Genova: Edelleen Alice

"Minulla on ikävä itseäni." Edelleen Alice on yksityiskohtainen kuvaus siitä, kuinka varhainen alzheimerintauti yht'äkkiä suistaa Alicen elämän raiteiltaan. Kirjailija Lisa Genova on Harvardin yliopiston neurotieteiden tohtori, mikä selittää sen, että tätä romaania lukiessa sen fiktiivisyys useasti unohtuu. Teksti on hyvin seikkaperäistä ja k... Lue koko vinkki »

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

"Rakkauden sairaalloiset lisäulottuvuudet eivät ainoastaan sivua normaalin kokemisen kenttää, vaan ovat sen kanssa osittain päällekkäiset, eikä aina ole helppo hyväksyä sitä tosiseikkaa, että yksi arvokkaimmiksi kokemistamme asioista saattaakin saumattomasti niveltyä sairauteen." Sen oli tarkoitus olla ihastuttava piknik-hetki, Joen ja hänen avo... Lue koko vinkki »

J. M. Coetzee: Häpeäpaalu

Mitä häpeä on? Se on tunne. Niin monikasvoinen, että sitä on mahdoton selittää. Suojeleva, toisaalta kahlitseva, salattu ja torjuttu, sisäinen haava, joka voi parantua tai syöstä itsetuhoon. David Lurie on 52-vuotias eronnut mies. Hänen elämänsä on niin sanotusti kunnossa; on nainen kerran viikossa, torstaisin — maksullinen — ja työpaikka Kapmaa... Lue koko vinkki »

Alice Munro: Liian paljon onnea

Tartuin tähän teokseen suuren epäluulon vallassa. Hämmästyksekseni löysin sen alkupäästä ajatuksen, joka oli kuin omasta kynästäni: "Novellikokoelma, ei romaani. Se jo sinänsä on pettymys. Se syö kirjan arvoa, saa kirjailijan vaikuttamaan joltakulta, joka väijyy Kirjallisuuden porteilla eikä ole päässyt turvallisesti sisäpuolelle." Näin minä ... Lue koko vinkki »