Pakolaisen kannessa on sumea, mustetahramainen ihmishahmo.

Suvi Ratinen: Pakolainen

Suomalaissyntyinen, Virossa ja Englannissa asunut kirjailija Aino Kallas, entinen kosmopoliitti, entinen juhlittu kaunotar ja kiihkeästi rakastanut ja rakastettu nainen, on toisen maailmansodan melskeiden jälkeen joutunut pakenemaan Ruotsiin tyttärensä Virven ja tämän lasten kanssa. Hän menettää paitsi kaksi kotimaataan myös kaksi lapsistaan; Laine... Lue koko vinkki »
Pakko saada joku tänne -kirjan kannessa on kolmeen vihreänharmaaseen värisävyyn posterisoitua puistomaisemaa ja sen päällä kaksisävyiseksi posterisoitu varaanin pää.

Riikka Ulanto: Pakko saada joku tänne

Runoilija Riikka Ulannolta en ole aikaisemmin lukenut kuin pienoisromaanin Neitsytlento, jossa oli vimmainen ote ja sairaskertomuksen tuntua. Ulannon uudessa runokokoelmassa Pakko saada joku tänne jatkuu sama vimmaisuus. Takakansi lupaa itsekeskeisyyttä ja piittaamattomuutta, ja menetyksen käsittelyä. Tunnelma on kieltämättä reipashenkinen, ... Lue koko vinkki »
Silkkiapinan nauru -kirjan kannessa on sinisävyistä öistä metsää, jossa tapiiri kuljeskelee vedessä katsellen taivaalle.

Linda Bondestam ja Annika Sandelin: Silkkiapinan nauru

Viidakossa asuvat parhaat ystävykset silkkiapina ja tapiiri, jotka leikkivät päivät pitkät. Sitten silkkiapina kuitenkin sairastuu ja lopulta kuolee. Laiskiainen, tukaani ja silmälasikarhu yrittävät lohduttaa tapiiria, mutta mikään ei korvaa rakasta ystävää. Kukaan ei loiki oksilla yhtä taitavasti, pidä yhtä kauniita puheita tai naura yhtä heleästi... Lue koko vinkki »
He, jotka jäävät jäljelle -kirjan kannessa on isä, kaksi lasta, mummo ja koira hautakiven äärellä. Mummo ja toinen lapsista kaataa kastelukannulla vettä hautakiven edessä oleville kukille.

Siri Ahmed Backström ja Karin Saler: He, jotka jäävät jäljelle

Kuolemaa voidaan käsitellä lasten kuvakirjoissa monin tavoin. Toisinaan käsittelytapa on lyyrisempi ja etäisempi, toisinaan konkreettisempi. Ruotsalainen He, jotka jäävät jäljelle kallistuu konkreettisen puolelle. Jo kansikuvassa perhe on kokoontunut hautakiven äärelle. Karin Saler palkittiin tästä esikoislastenkirjastaan kuvittaja Siri Ahmed Backs... Lue koko vinkki »
Keräilijät-kirjan kannessa on on porrasmainen kuvio, jossa on ylhäällä keltaisia marjoja tai muita palleroita ja alhaalla pienen vesiputouksen kuva.

Elli Salo: Keräilijät

Heini on arkeologi. Hän matkustaa Kainuuseen Venäjän rajan pintaan tekemään esitöitä suurempia kaivauksia varten, joiden tarkoituksena on löytää maastoon haudattuja toisen maailmansodan vainajia. Paikallisilta kerätty tietoaineisto viittaisi useiden tuntemattomien joukkohautojen olemassaoloon, ja juuri niiden tarkkoja sijainteja Heini pyrkisi karto... Lue koko vinkki »
Alma ja ilmapallo -kirjan kannessa on punaista ilmapalloa puiden alla syleilevä tyttö, jolla on päässä propellilippis ja vieressään puun oksalle ripustettu keppihevonen.

Erika Kallasmaa ja Nora Lehtinen: Alma ja ilmapallo

Nora Lehtisen lastenkirja kuvaa klassista lapsuuskokemusta. Alma saa syntymäpäiväjuhlista ihanan punaisen ilmapallon, jonka kanssa hän viettää kaiken aikansa. Ilmapallo on mainio kaveri, sillä se seuraa Almaa joka paikkaan. Mutta sitten käy se, mitä jokainen aikuislukija ainakin osaa odottaa tapahtuvaksi. Alma unohtaa ilmapallon pieneksi hetkek... Lue koko vinkki »
Syvään veteen -kirjan kannessa on ikään kuin paperista leikattu valkoinen nuoren naisen hahmo vajoamassa tummenevista sinisistä samankeskisistä ympyröistä muodostuvaan kuiluun.

Anne-Maija Aalto: Syvään veteen

Anne-Maija Aalto nuortenkirjailija ja humanististen tieteiden kandidaatti. Hän on opiskellut luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Syvään veteen on Aallon esikoisromaani. Toinen romaani Korento sai Topelius-palkintoehdokkuuden. Vuonna 2021 julkaistiin kolmas ja neljäs romaani Mistä valo pääsee sisään ja Lumen hiljaisuus. Mistä valo pääsee sisää... Lue koko vinkki »
Sitruunakevät-kirjan kannessa on keltatakkinen nainen laiturilla. Taivaalla lentää lintuja, aurinko paistaa ja kuvaa ympäröivät koivunlehdet.

Maija Kajanto: Sitruunakevät

Kahvila Koivu -sarjassa palataan taas Pyhävirralle, kun Krisse ja Tommi tulevat kotiin Tommin vuoden kestäneeltä työkomennukselta Kroatiasta. Matka on ollut antoisa, vaikkakin siihen on liittynyt myös hankaluuksia. Nämä hankaluudet saavat kuitenkin jäädä sivuun, kun edessä on suurempia asioita. Sarja on ollut tähän asti työntäyteinen ja paikoin ... Lue koko vinkki »
Menettämisestä, säilyttämisestä

Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä

Monipuolisen kirjailijan Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä ei kovin kaukaisissa sfääreissä liitele. Kanteen on kuvattu esimerkiksi sakset, veitsi, lyijykynä ja lapanen. Arkisia asioita! Kokoelma jakautuu kahteen osaan, jotka ovat luontevasti ”Menettämisestä” ja ”Säilyttämisestä”. Menettämisessä kirjoitet... Lue koko vinkki »
Kesäpoika

Johan Bargum: Kesäpoika

Matsin äiti on kuollut. Vähäväkisissä hautajaisissa takarivissä istuu nainen, jota Mats ei ole tavannut kahteenkymmeneen vuoteen: Maria, rehtorin tyttärentytär. Rehtorin, joka otti isättömän teinipojan kesäksi huvilalleen asumaan. Miksi Maria tuli hautajaisiin, eihän hän koskaan tuntenut Matsin äitiä? Kohtaaminen vie Matsin takaisin muistoihinsa ja... Lue koko vinkki »
Ohimarssi

Olli Sarpo: Ohimarssi : mikään ei ole koskaan ollut ennallaan

Luin tätä kirjaa hitaasti ja hartaudella, sillä vaikka kirjan sivujen määrä on suhteellisen pieni, niin sisältö on monin tavoin vaativaa ja koskettavaa. Taustalla on Beethovenin Pastoraalisinfonia ja kirjassa onkin ne viisi osaa, joista yksi osa on myrsky, johon sisältyy paljon, muun muassa Estonian uppoaminen. Ohimarssin tarinassa on keski-i... Lue koko vinkki »
Saari josta olen poissa

Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa

Sanotaan se heti: Tuija Välipakan Saari josta olen poissa on hieno runokokoelma. Välipakka on pitkän linjan runoilija, jonka esikoiskokoelma ilmestyi jo 2003; tämä on Välipakan kuudes kokoelma. Saari josta olen poissa kuvaa hienolla tavalla menetystä ja menneisyyttä.  Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti.Ei, vaikka minulle soitetaan sairaala... Lue koko vinkki »
Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen: Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen on palkittu runoilija, jolta olen itse tosin lukenut ainoastaan romaanin Nälkämaan laulu (Otava 2016). Se jätti sen verran myönteisen vaikutelman, että tähän uusimpaan runokokoelmaan kuvastosta tartuin. Edellisestä Oikarisen runokokoelmasta onkin aikaa: Värioppi ilmestyi vuonna 2012. Noin äkkiseltään Kiitos tästä yöstä -kokoelmas... Lue koko vinkki »
Lasten raamattu

Lydia Millet: Lasten raamattu

Hieman eriskummallisen nimen takaa löytyy ensimmäinen suomennos pitkän linjan kirjailijalta. Lydia Millet (s. 1968) julkaisi esikoisteoksensa Omnivores jo vuonna 1996. Millet on julkaissut useita romaaneja, jotka ovat saaneet palkintoehdokkuuksia. Tämä Lasten raamattu, Milletin toiseksi uusin romaani, oli vuonna 2020 National Book Award for Fiction... Lue koko vinkki »
Hard Land

Benedict Wells: Hard Land

Missourilaisesta Gradyn pikkukaupungista kotoisin oleva Sam täyttäisi pian 16. Hänen äitinsä on kuolemansairas, isosisko on muuttanut Hollywoodiin, ja isä on irtisanottu näivettyvän kaupungin suurimman tehtaan alasajon yhteydessä. On kesä 1985, ja siitä tulee Samille ikimuistoinen: hän pääsee kesätöihin kaupungin hiljaiseen elokuvateatteriin ja tu... Lue koko vinkki »
Kadoksissa

Kati Närhi: Kadoksissa

Kati Närhi on minulle tuttu ennen kaikkea sarjakuvapiirtäjänä, esimerkiksi Agnes-sarjakuvistaan (Saniaislehdon salaisuudet). Vaan onhan hän myös monipuolinen ja lahjakas kuvittaja. Siitä hyvä esimerkki on tämä kauniisiin ja huolella tehtyihin lastenkirjoihin erikoistuneen Capuchinan julkaisema Kadoksissa, joka pääsi Suomen kirjataiteen komitean vuo... Lue koko vinkki »
Ihmettä kaikki

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Loppukesällä 2016 kirjailija Juha Itkosen perheeseen odotettiin kolmatta lasta, mutta kaikki ei mennytkään hyvin: lapsivesi alkoi vuotaa kohdusta varhaisilla viikoilla, ja vaikka sikiö ei siihen menehdykään, on tilanne kohdussa vaikea, ja Itkonen puolisoineen joutuu miltei mahdottoman valinnan eteen. Onko edessä abortti vai vieläkö he haluavat kann... Lue koko vinkki »
Järjellä ja tunteella

Ritva Ylönen: Järjellä ja tunteella

Onpa ihanaa, että Ritva Ylönen, joka julkaisi vuonna 2019 runoilija Saima Harmajan elämäkerran, on nyt tarttunut myös hänen äitinsä tarinaan. Laura Harmajan meriitit kun eivät suinkaan jää pelkkään äidinrooliin, vaan hän oli monessa mielessä merkittävä ja uraauurtava toimija suomalaisessa tiede- ja kulttuurihistoriassa. Kuten teoksen pitkä alanimek... Lue koko vinkki »
Lautuma

Maiju Pohjola: Lautuma

Aloitetaan tämän runokokoelman nimestä. Sana oli tutunkuuloinen, mutta merkitys vähän epäselvä, joten selvitin. Lautuma, livor mortis, on ruumiin iholle kuoleman jälkeen ilmaantuva violetti sävy, joka johtuu punasolujen vajoamisesta alaspäin verenkierron pysähtymisen myötä. Hivenen on makaaberi nimi tällä esikoiskokoelmalla, siis, mutta ei tässä ny... Lue koko vinkki »
Sydänsurujen historia

Henna Karppinen-Kummunmäki: Sydänsurujen historia

FT, tietokirjailija Henna Karppinen-Kummunmäki vetäisee kuin haitarista esille ihmisrakkauksien surukirjon. Niin oikeasti eläneet nimihenkilöt kuin romaanihenkilöt pääsevät tekijän tutkivan silmän alle ruodittaviksi kehnosti onnistuneiden rakkauksiensa tähden. Ja etteivät pelkiksi huvittaviksi pintapuolisiksi juoruiksi jäisi, vaan vakavasti otettav... Lue koko vinkki »