Markku Pääskynen on minulle kirjailijana uusi tuttavuus ja Elektra-romaanikin päätyi luettavakseni sattuman kautta. Kreikkalaista myyttiperinnettä 1970-luvun Mikkeliin ja idänkauppaan vievä tiivis romaani vei kuitenkin mukanaan.
Haastattelin Pääskystä sähköpostitse joulukuussa 2024.
Mistä Elektra sai alkunsa? Kummin päin teoksen lähtökohta oli: halusitko nimenomaan tehdä Elektrasta modernin sovituksen, vai tuliko tarina ensin ja Elektra sitten taustalle myöhemmin?
Elektran lähtökohta on vuosien takainen. Opiskelin 1990-luvulla yliopistolla paitsi kirjallisuutta myös klassillista filologiaa. Molempia alueita olen syventänyt myöhemmin omin päin. Viime vuosina olen pitänyt luentoja myyteistä ja mytologiasta Kriittisessä korkeakoulussa, ja myös Elektran ympärille kiertyvä myyttiaineisto (Argos, Mykene, Korintti ja Troija) on ollut mukana. Niinpä vähitellen aloin pohtia, yrittäisinkö itsekin tehdä Elektrasta oman ”sovituksen”.
Mitkä elementit alkuperäisestä myytistä halusit säilyttää? Et ole täysin uskollinen alkuperäiselle myytille, miksi halusit viedä tarinaa uusiin suuntiin? Mitkä olivat mielestäsi Elektran tärkeimmät palikat?
Tietyt koston, ahneuden, rakkaudettomuuden sekä näkyvän että näkymättömän väkivallan elementit. Alkuperäistä myyttiä kun ei ole olemassakaan, niin poimin varianteista mielestäni parhaat ja kiinnostavimmat palaset päältä. Osa juonenkäänteistä on mukana kaikissa versioissa, myös omassani: lapsen uhraaminen (Ifigeneia), Agamemnonin lähtö Troijan sotaan, paluu sodasta ja väkivaltainen kuolema, ja tämän kuoleman kostaminen Elektran ja Oresteen toimesta. Viimeinen kohtahan jää romaanissani auki.
Mikkeli lienee luontevasti Suomen Mykene, mutta mistä syntyi ajatus korvata Troijan sota idänkaupalla?
Homeroksen ikuistama Troijan sota oli vain yksi monista sodista, ja ne kaikki liittyvät talouteen ja politiikkaan. Jossakin vaiheessa keksin liittää saman ajatuksen Neuvostoliiton kanssa käytyyn idänkauppaan, varsinkin kun Neuvostoliiton kanssa Suomi on myös sotinut.
Voitko kuvailla kirjoitusprosessiasi Elektraa työstäessäsi? Mistä löysit inspiraatiota ja miten kehitit tarinaa eteenpäin? Mikä oli kirjaa kirjoittaessa vaikeinta?
Kirjoitusprosessi oli aika intensiivinen, loppua kohti kiihtyvä. Ehkä se johtui pitkästä, kiireettömästä ja haastavastakin kypsyttelyvaiheesta ja lopulta kirjoittamisen ilosta.
Koston ja perheen sisäisen valtataistelun teemat ovat keskeisiä Elektrassa. Miten lähdit tulkitsemaan niitä omassa teoksessasi? Miten omat näkemyksesi perheestä ja vallasta heijastuvat teoksessasi?
Kosto ja perheen sisäinen valtataistelu ovat erittäin kliseisen-klassisia aiheita, jotka totta kai halusin mukaan kirjaani, mutta tulkinnan olen enimmäkseen tahtonut antaa lukijalle. Omat näkemykseni ovat hyvien ja heikommassa asemassa olevien, kuten lasten, puolella.
Käytitkö erityisiä tyylillisiä keinoja tai rakenteita korostaaksesi antiikin ja nykyajan yhteyttä? Näkyykö myyttinen tausta jotenkin tavassasi kirjoittaa tämä romaani?
Elektrassa on mukana paljonkin viittauksia esimerkiksi antiikin draamaa – sitaatteja, lauserakenteita, retorisia kuvioita, henkilöhahmojen epiteettejä ja runomittoja myöten. Se, miten onnistuneesti ne ovat yhteydessä nykyaikaan, on sitten toinen juttu.
Miten toivot lukijoiden reagoivan romaaniisi? Onko jotain tiettyä viestiä tai tunnetta, jota haluat lukijoissa herättää? Oletko saanut romaanista palautetta, joka on yllättänyt sinut tai saanut sinut näkemään tarinan uudessa valossa?
Toivon tietysti mahdollisimman paljon lukijoita, mutta tiettyä viestiä tai tunnetta en haluaisi heissä herättää, koska en katso sen olevan tehtäväni. On tietenkin aina hauska kuulla jokin havainto tai näkemys, joka poikkeaa omastani tai siitä, miten olen halunnut tarkoituksellisesti kirjoittaa.
Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla?
Tähän minulla ei ole juuri tällä hetkellä minkäänlaista vastausta!
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Saila Susiluodon uusin runoteos Akheron ja itse asiassa koko tuotanto, Olga Tokarczukin Empusion (suom. Tapani Kärkkäinen) sekä Porfyrioksen teos Sielullisten vahingoittamista vastaan. Viime mainittu on Liisa Kasken loistavasti suomentama, ajankohtainen teos, joka kertoo väärästä asenteestamme eläimiin.