Sanni Purhosen kolmas runokokoelma Jos vain muuttuisin toiseksi käsittelee vammaisuutta, toiseutta ja kehollisuutta. Ravisteleva runokokoelma herätti mielenkiintoa sen syntyä kohtaan.
Haastattelin Sanni Purhosta sähköpostitse elokuussa 2022.
Mistä Jos vain muuttuisin toiseksi sai alkusysäyksensä? Millaisia kysymyksiä halusit sillä käsitellä?
Kirjoitan jatkuvasti enemmän tai vähemmän (toki taukojakin pitäen) eli seuraava kokoelma on oikeastaan aina jossain vaiheessa. Siksi tälle viimeisimmällekään on vaikea hahmottaa yhtä alkua.
Kokoelman teemoiksi vahvistuivat pikkuhiljaa ainakin kehollisuus, keinotekoisuus ja väkivalta. Kirjoittaessani siihen tuli koko ajan lisää yhteiskunnallisuutta ja kantaaottavuutta liittyen myös vammaisuuteen. Varmasti työni ihmisoikeusjärjestössä näkyy kirjassa. En kuitenkaan halunnut tehdä ainakaan suoran omaelämäkerrallista tunnustuskirjaa. Minua kiinnosti käsitellä vammaisuutta yleisellä tasolla, esimerkiksi taiteen ja historian kautta.
Miten kokoelma rakentui? Millainen prosessi sen kirjoittaminen oli? Mikä näiden runojen tekemisssä oli helppoa, mikä vaikeaa?
Kokoelmassa on mukana useamman vuoden vanhaa materiaalia ja toisaalta vain vähän ennen kirjan julkaisua kirjoitettuja runoja. Siinä mielessä prosessi oli pitkä ja muistutti vähän palapelin kokoamista.
Kirjoittamisessani ei koskaan ole paljon helppoja vaiheita, mutta on siinä silti vaiheita, joista nautin. Tämän kokoelman eteen tein jopa vähän tutkimustyötä, mikä ei ole minulle tyypillistä. Kun runoja on kertynyt jo paljon, usein haastavinta on hahmottaa kokoelman osastot ja niiden suhteutuminen toisiinsa.
Osallistuin kirjoittamisen aikana pariinkin eri sparrausryhmään jo julkaisseiden kollegoiden kanssa. Pidän kovasti siitä, että saan teksteistäni palautetta ja saan antaa palautetta toisille kirjoittajille. Se inspiroi minua ja deadline on tekijänä paras ystäväni.
Aloitat kokoelman Erzsébet Báthoryllä. Koetko Erzsébetin olevan väärinymmärretty hahmo? Wikipediassakin kuvaillaan paljon Erzsébetin väitettyjä julmuuksia ja lähes kaikkeen todetaan perään, että “ei tästä mitään näyttöä ole”. Kumman sitkeästi ne legendat kuitenkin elävät!
Kyllä Báthory jossain määrin väärin ymmärretty hahmo on, jo pelkästään historiallisen etäisyyden vuoksi. Ei silti lukemani perusteella pelkästään yksioikoisen sympaattinen hahmo. Yksi kiinnostavimpia asioita minulle oli, että koska Erzsébet on usein esitetty niin valtavan dramaattisesti yhtä lailla historiassa kuin populaarikulttuurissa, hänestä on mahdollista tehdä useita ristiriitaisia tulkintoja ja kertoa monta eri tarinaa.
Oli Erzsébetistä mitä mieltä tahansa, hänen hahmonsa ei ainakaan istu oikein minkään ajan naisilta odotettuun muottiin. Oletettu naissarjamurhaaja antoi lisäksi mahdollisuuksia sitoa väkivallan historia kokoelmassani näkyviin väkivallan teemoihin nykyajassa.
Olet kirjoittanut runokokoelmia ja radiokuunnelmia. Miksi juuri runous ja draama? Mikä on ajanut nimenomaan tällaisen ilmaisun pariin?
Kaunokirjallisuuden puolelta olen aina kirjoittanut nimenomaan runoja ja kokenut sen itselleni luontevaksi tavaksi havainnoida maailmaa. Pidän tiiviistä ilmaisusta. Radiokuunnelmanikin ovat olleet tähän asti pitkälti runopohjaisia ja rakentuneet enemmän äänikerronnan ja tekstin yhdistämiselle kuin juonelliselle kerronnalle.
Pidän monista eri tekstimuodoista, mutta runoudessa viehättää sekin, miten joustavasti tekstiä voi yhdistää muiden taidemuotojen, kuten vaikka äänen tai kuvan kanssa.
Jos runoja ajattelee jatkumona ääneen lausutusta runoudesta kuvalliseen runouteen, jota ei voi ääneen lukea, teoksesi asettuu keinoiltaan aika suoraviivaisesti luettavan runouden puolelle. Miten koet rytmin ja mitan kaltaiset asiat verrattuna kuvallisiin ja asettelullisiin ilmaisukeinoihin?
Vaikka olen siinä mielessä visuaalinen, että näen usein kirjoittamani kuvina, en itse ole millään tavalla lahjakas esimerkiksi piirtäjänä tai matemaattisesti. Nautin runoudesta, jossa käytetään paljon kuvallisia ja asettelun keinoja, mutta juuri siksi en itse koe osaavani käyttää niitä kauhean hyvin.
Olen tehnyt viime vuosina jonkin verran keikkaa esiintyvänä runoilijana ja minulta on tilattu muutamia runoja eri tilaisuuksiin. Varmasti minua paljon taitavampien esiintyjien näkeminen on vaikuttanut niin, että saatan joskus ajatella luettavuutta ja kerronnallisuutta. En ajattele rytmiä niinkään tietoisesti, mutta minulle on tärkeää, että teksti kuulostaa ja tuntuu hyvältä.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Kesälomalla lukemistani kirjoista esimerkiksi Elisabeth Stroutin Oh William! (suomeksi Voi William!) oli kyllä taattua laatua. Nyt odotan kovasti, että pääsen lukemaan Maiju Pohjolan runokokoelman Ettei yötä enää, johon sain tutustua vähän jo tekovaiheessa.
Kuten kokoelmani lukijat varmaan arvaavat, katson paljon elokuvia. Ehkäpä viimeisin oikein kunnolla kolahtanut elokuva oli Ryusuke Hamaguchin Drive My Car.