Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lastenkirjoissa on käsitelty toisinaan masennusta (esimerkiksi Ilja Karsikkaan Amos ja sumupuu), mutta läheisen päätyminen masennuksen seurauksena itsemurhaan on jo harvinaisempi aihe. Maria Lassilan Eeva ja Harmaakaapu kertoo enon itsemurhasta pienen koululaisen näkökulmasta.
Lapsille ei kuitenkaan kerrota koko totuutta, puhutaan vain siitä, miten eno on ollut sairas ja kuollut. Koska asiaan liittyy kuitenkin paljon enemmän kuin sanotaan, epämääräisyys saa Eevan voimaan huonosti. Pappa ja papan veli haluaisivat kaataa puun, eikä Eeva ymmärrä, miten puun kaataminen enon kuolemaan liittyy. Äiti ja isä käyttäytyvät omituisesti ja kotiin on muuttanut kummallinen ja ahdistava Harmaakaapu.
Eeva haluaisi tietää paremmin, mistä on kyse, mutta hänen kysymyksensä saavat aikuiset vain suuttumaan ja tiuskimaan. Eevan pahoinvointi alkaa heijastella koulunkäyntiinkin. Onneksi opettaja huomaa missä mennään ja puuttuu asiaan. Lopulta vanhemmatkin ymmärtävät, että asioista on pakko puhua avoimemmin.
Eeva ja Harmaakaapu ei ole ihan helppoa luettavaa aiheensa vuoksi. Taitavasti ja herkästi Lassila on teoksen kuitenkin muotoillut. Muodoltaan kirja on lyhyehkö lastenromaani, mukavan mittainen luettavaksi lapselle. Jo aiheensa vuoksi kirja kannattaa ehdottomasti lukea yhdessä lapsen kanssa; siitä voi herätä kysymyksiä, joita on hyvä käsitellä yhdessä aikuisen kanssa. Maria Viljan kuvitus täydentää kirjan tunnelmaa ja tunnemaailmaa hyvin.
