Kirjojen parissa muun muassa kirjastoalalla ja kriitikkona toiminut Tuomas Aitonurmi julkaisi vuoden 2023 alussa esikoisteoksensa, esseekokoelman Ruumiin ylittävä ääni. Oivallinen kokoelma käsittelee kipeitä, henkilökohtaisia kysymyksiä taidokkaasti.
Haastattelin Aitonurmea sähköpostitse helmikuussa 2023.
Onnittelut esikoisteoksen julkaisemisesta! Millainen prosessi teoksen julkaiseminen oli? Mitä tosiaan tapahtui, että sinulta julkaistiin ensimmäiseksi esseitä, eikä sitä novellikokoelmaa tai runoja?
Kiitos! Esikoiskirjani oikeastaan pakotti kirjoittamaan itsensä sen jälkeen, kun kävin esseekurssin vuoden 2019 lopulla. Kurssin aikana syntynyt essee, “Turva käsissä”, julkaistiin Nuoren Voiman verkkosivuilla ja sen jälkeen tuntui kuin tulppa olisi auennut.
Herännyt uskallus kirjoittaa esseitä ja käsitellä asioita sen muodossa synnytti useita tekstejä vuoden 2020 aikana. Kriittiseen korkeakouluun menin saman vuoden syksyllä vielä ensisijaisesti fiktiokäsikirjoituksen kanssa, mutta lopulta keväällä 2021 päädyin lähettämään WSOY:lle kokoelmallisen esseitä niiden saaman palautteen kannustamana. Kustantamosta sanottiin varsin nopeasti “kyllä”, ja sen jälkeen keskityin esseekokoelman työstämiseen.
Miltä nämä omakohtaiset tekstit nyt tuntuvat, kun kirja on julkaistu ja lukijoiden käsissä? Hirvittääkö, kaduttaako, vai annatko tekstien elää maailmalla omaa elämäänsä luottavaisin mielin siitä, että olet sanonut niissä sen, mitä olet halunnut sanoa?
Vielä kirjan mentyä painoon koin pelon hetkiä ja mietin, että mitä olen oikein mennyt tekemään, mutta nyt kun ensimmäiset palautteet ovat tulleet, olo on helpottunut. Olen kokenut, että useampikin kirjaan tarttunut on todella tajunnut, mitä olen esseillä halunnut tehdä ja sanoa, ja se on todella merkittävää. Kirja on nyt lukijoiden.
Millainen kokemus Kriittinen korkeakoulu oli? Miten olennaisena pidät sitä tämän teoksen olemassaolon ja oman kirjailijuutesi kannalta? En tiedä, onko se minun lukumieltymyksistäni nouseva vinouma vai yleisempi ilmiö, mutta monissa esikoisteoksissa tunnutaan nykyään kiittelevän Kriittistä korkeakoulua.
Sain Kriittisessä korkeakoulussa paljon opetusta erilaisista kirjallisista keinoista. Vastaanotoilla kuulin parhaimmillaan todella olennaisia palautteita, jotka sysäsivät jotain liikkeelle ja saivat tarkastelemaan kirjoittamistani uudesta kulmasta. Ja mikä tärkeintä: tutustuin muihin kirjoittajiin, joiden kanssa olemme lukeneet tekstejämme puolin ja toisin.
Ruumiin ylittävälle äänelle kertyi muutamakin esilukija tästä hienojen tyyppien joukosta, ja kirjoittajakoululaisista muodostuneessa “esseeklubissa” sain jo ennen kustannussopimustani tärkeitä kommentteja kirjaan lopulta päätyneistä teksteistä. On vaikeaa sanoa, mitä teoksesta olisi tullut ilman kirjoittajakoulua, niin moniin työstämisen vaiheisiin se liittyi.
Monet esikoiskirjailijat nykypäivänä tosiaan ovat käyneet kirjoittajakoulutuksia.
Olet itse toiminut kriitikkona ja sivuat teoksessasi myös kritiikkiä. Millaista kritiikkiä toivoisit oman teoksesi saavan osakseen? Miltä tuntuu olla kritiikin vastaanottavana osapuolena? Aiotko lukea teoksestasi kirjoitettuja arvioita ja kritiikkejä, vai oletko lukematta?
Kuten mainitsin, ennen julkaisupäivää kirjan vastaanotto jännitti, ja välillä jopa ajattelin, etten uskalla suoraan lukea yhtään arviota vaan laitan jonkun ystäväni lukemaan ne ensin siltä varalta, jos tulee jotain ihan hirveää, heh. Vaikka vielä pahempi olisi ollut, ettei tulisi mitään. Tiedän kriitikkona ja kirjallisuuden parissa muutenkin työskentelevänä, miten vähälle huomiolle kirja voi joskus jäädä.
Pelkoni olivat aika ylimitoitettuja, nyt kun asiaa katsoo reilu kolme viikkoa julkaisun jälkeen, mutta ei siinä järjellisestä ajattelusta oikein ollutkaan kysymys. Olen kyllä lukenut ne arviot, joihin olen törmännyt tai joista minulle on vinkattu, ja ollut nyt jo häkeltyneen iloinen monesta kirjan saamasta luennasta.
Toivon kirjalle tietysti tarkkaan ajateltua kritiikkiä, jossa kiinnitetään huomiota teoksen tematiikkaan koko laajuudessaan, erilaisiin kerronnan keinoihin esseissä ja siihen, miten kirja kytkeytyy maailmaan ja yhteiskuntaan jossa elämme. Esittämiäni pointteja saa haastaakin! Tosin nyt kun sanon näin, toivon etten joudu myöhemmin palaamaan näihin vastauksiini läpikotaisin ryöpytettynä ja toteamaan, että itsepä tilasin, heh.
Koen, että minulle on tärkeä kokemus kriitikkonakin olla välillä “tällä puolella pöytää” ja kohdata konkreettisesti, miltä se tuntuu.
Jos voisit kirjoittaa kirjeen jollekin fiktiiviselle henkilölle ja saada siihen vastauksen, kenelle kirjoittaisit? Stilitanolle vai jollekulle muulle?
Haa, mainio kysymys; on varmasti monta romaanihenkilöä, joille voisin Stilitanon lisäksi kirjeen kirjoittaa! Piti ihan mennä kirjahyllyn äärelle miettimään. Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illan Stevensille olisi kiinnostavaa kirjoittaa kirje siitä, millaisiin asioihin elämänsä kannattaa lopulta käyttää ja onko se sen arvoista.
Mitä tulee seuraavaksi kirjailija Aitonurmelta? Lisää henkilökohtaista esseetä, vai voimallisempaa pyrkimystä fiktion suuntaan?
Olen siirtymässä seuraavaksi fiktion pariin. Runouden saralla tunnen nyt olevani eniten kotonani kriitikon penkillä; en kuitenkaan sano “ei koskaan”, ettenkö joskus kirjoittaisi runojakin vielä tavoitteellisesti, jos laji tuntuu jollekin kokonaisuudelle oikealta muodolta.
Esseetyyppistä tekstiäkin minulta syntyy yhä, mutta ei mitään kovin koherenttia – todennäköisimmin ne saattavat jalostua yksittäisiksi lehtiesseiksi.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Suosittelen vetävän kirjallisuuden ystäville Jens Liljestrandin romaania Vaikka kaikki päättyisi ja englantia taitaville esseistiikan ystäville Olivia Laingin esseeteosta Everybody – A Book About Freedom.
Elokuvan puolelta vaikutuksen teki viimeksi Everything Everywhere All at Once. Kaija Saariahon Innocence-ooppera on 6.3.2023 asti Yle Areenassa, se oli mielettömän vahva taidekokemus Kansallisoopperassa ja uskon että ydin välittyy myös tallenteena.
Depeche Moden uusi kappale Ghosts Again on mielestäni bändin vahvin sinkkubiisi vuoden 2005 Precious-kappaleen jälkeen.