Vuoden 2018 parhaat vinkkaukset

Mitkä olivat vuoden 2018 parhaat palat Kirjavinkeissä? Täältä löydät Kirjavinkkien henkilökunnan valinnat. Jokainen on listannut mielestään viisi parasta vinkkausta.

Katso myös vuoden 2008 parhaat, vuoden 2009 parhaat, vuoden 2010 parhaat, vuoden 2011 parhaat, vuoden 2012 parhaat, vuoden 2013 parhaat, vuoden 2014 parhaat, vuoden 2015 parhaat, vuoden 2016 parhaat ja vuoden 2017 parhaat.

Hannu

  • Hans Rosling, Ola Rosling & Anna Rosling Rönnlund: Faktojen maailma – Se kirja, joka ihan kaikkien pitäisi juuri nyt lukea. Maailma muuttuu jatkuvasti paremmaksi, ja se voidaan vielä pelastaa. Luotetaan faktoihin. Vuoden kirja.
  • Georges Perec: Elämä Käyttöohje – Uskomaton mielikuvituksellinen runsaudensarvi tarinoita yhdestä kerrostalosta Pariisissa. Tätä kirjaa on helppo rakastaa. Paras lukemani romaani sitten Alastalon salin, ja siis myös vuoden romaani.
  • Tapani Tolonen: Sokeisto – Kirjapainotyötä, lakkoja, romantiikkaa, jännitteitä ja jännitystä. Hieno historiallinen romaani vuoden 1905 Helsingistä. Poikkeuksellisen vahva esikoisteos. Vuoden kotimainen.
  • Jussi Waltameri: Pieni hetki onnea – Upeaa kuvitusta, tunteisiin menevää lapsuuskuvausta. Vuoden sarjakuva.
  • Niklas Natt och Dag: 1793 – Historiallinen dekkari miljöönään kuninkaan murhasta toipuva Tukholma. Hienoa tarinankuljetusta etuperin ja takaperin. Vuoden dekkari.

Titta

  • Art Spiegelman: Maus I & II – Jos luet elämäsi aikana vain yhden sarjakuvan niin se on tämä. Maus on keskeisimpiä koskaan julkaistuja sarjakuvia jonka lukeminen kuuluu jo lähestulkoon yleissivistykseen.
  • Tim Marshall: Maantieteen vangit – Kirja taustoittaa hienosti miten monella tavalla maantiede vaikuttaa politiikkaan. Aluksi kuivalta vaikuttava aihe on kaikkea muuta, kirjaa voi suositella kaikille jotka ylipäätään seuraavat uutisia.
  • Erika Vik: Nefrin tytär – Kaksosauringot-trilogian hieno päätösosa osoittaa suomalaisen fantasian korkean laadun ja sitä voi hyvällä syyllä suositella kaikille fantasian ja steampunkin ystäville.
  • Angela Nagle: Kill All Normies – Netin ääri-ilmiöitä ja amerikkalaisen Alt-Right äärioikeiston nousua taustoittava kirja kertoo nettiheimoutumisen radikalisoivasta vaikutuksesta ja uudesta normaalista. Synkkää mutta valaisevaa luettavaa.
  • Voldemar Veedam ja Carl B. Wall: Purjehdus vapauteen – Muistelma ja seikkailukertomus vailla vertaa. Jännityskertomusta voi ilolla suositella kaikkien tositarinoiden ystäville.

Paula

Mikko

  • Heikki Kännö: Mehiläistie – Kas näin tehdään Da Vinci -koodin tapainen taiteeseen ja metafysiikkaan viittaava mysteeridekkari tyylikkäästi ja taitavasti. Upea sukellus omituiseen maailmaan.
  • Kate Atkinson: Museon kulisseissa – Atkinson on ollut vuoden ilahduttavimpia kirjailijoita, koska luin Jackson Brodiet tänä vuonna. Ne on vinkattu jo aiemmin, joten nostetaan tähän nyt Atkinsonin erinomainen esikoisteos vuodelta 1995.
  • J. Pekka Mäkelä: Hunan – Yllättäen Finlandia-ehdokkaaksikin päässyt Hunan on hieno kuvaus suomalaisen lähetyssaarnaajan elämästä Kiinassa levottomina aikoina 1930-luvun puolivälistä 1940-luvun puoliväliin.
  • Jantso Jokelin: Gastonin leuka – Esseekokoelma, joka osui ja upposi, kiitos kirjailijan kanssa jaetun kokemusmaailman. Hyviä oivalluksia kiinnostavan aihevalikoiman parissa.
  • Sally Salminen: Katrina – Juha Hurmeen uusi käännös nosti tämän 1930-luvun maailmanlaajuisen bestsellerin unohduksen syövereistä takaisin luettavaksi. Hyvin tehty, sillä Katrina on upea kuvaus saariston elämästä.

Hikkaj

  • Hannu Mäkelä: Valo – Tästä ei kirja parane. Rakkaustarina, todellinen, joka jatkuu kuolemankin jälkeen. Kypsyneen miehen kypsynyt rakkaustarina. Taiteen akateemikko Mäkelä taitaa, julkaissut puolentoistasataa muutakin kirjaa.
  • Jean-Jacques Rousseau: Yksinäisen kulkijan mietteitä – Rousseaun Tunnustuksia on lyömätön kirja, mutta sitten tulkoon tämä kirja kakkosena. Voisiko ajankohtaisempaa sanomaa ympäristötietoisuudesta ja elämänarvoista levittää kuin Rousseau luontoteemoillaan levitti kolmensadan vuoden takaisesta maailmasta, jossa rikkauksien tavoittelu tuntui luonnonvastaiselta ja jossa hyötynäkökohta hävitti kauneuden, sen muodot, värit ja tuoksun.
  • Tõnu Õnnepalu: Paratiisi – Ei romaani eikä tarina sen tekijän mielestä – olkoon itse koettua elämän kertailua sitten Onnesta Hiidenmaalla. Harvinainen lajissaan, varsinainen rauhan tuoja ja levon suoja.
  • Sanna Nyqvist & Outi Oja: Kirjalliset väärennökset – huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia – Väärentäjien motiiveina voivat olla myös muut kuin taloudelliset syyt: psykologiset, ideologiset ja kirjallisuuskriittiset syyt limittyen lomittuen keskenään. Yhä näitä vain ilmenee, uusinta epäilyä ilmassa sotalegenda Simo Häyhästä.
  • Tarja Leinonen: Koti koivun alla – “Arvostelussa Tarja Leinosen romaani Koti koivun alla lasta odottavasta teinityttö Seijasta, lestadiolaiskodista, isän jyrkkyydestä sekä sulhasen vetäytymisestä.” Noin kirjoitan yhteenvedon 160 merkillä. Pidän kirjasta paljon. Sen maalaismaisesta tunnelmasta, jonka Seijan kapinointi rikkoo. Romaani joka takuulla jää syrjään kun palkintoja jaetaan. Sekös minua haittaa nostamasta kirjaa suosikikseni!

Juha

  • Terry Pratchett: Paimenen kruunu – Omalle kohdalle kulunut vuosi oli suhteellisen hiljainen fantasian lukemisen suhteen. Niistä harvoista kirjoista mitä tulin lukeneeksi, nostaisin mieluiten esiin Terry Pratchettin Paimenen kruunun. Paimenen kruunu ei millään muotoa ollut paras Pratchett, mutta se oli viimeinen. Siksi se jättänee väistämättä faniin jälkensä.
  • Brian K Vaughan: Saga : Seitsemäs kirja – Saga on ollut useana vuonna
    minusta vuoden paras sarjakuva. Tällä kertaa sen olisi voinut haastaa Marjorie Liun Monstress, mutta siitä kun ei tullut vinkattua, niin pitänee jatkaa Sagan hehkuttamista. Saga tekee monta asiaa samanaikaisesti hyvin: se on hyvin visuaalinen, mutta silti yksinkertainen, syvällinen, mutta helposti luettava. Se on vuodesta toiseen kahminut ansaitusti kasapäin palkintoja.
  • Hannu Rajaniemi: Kesämaa – Kesämaa pääsi yllättämään minut pahemman kerran. Vaikka pidin Rajaniemen Kvanttivaras-sarjasta Kesämaan alkuasetelma arvelutti. Kirja kuitenkin toteutti tarinansa hyvin. Sen seurauksena Kesämaa on vuoden parhaiten mieleen jääneitä kirjoja.

Tuija

  • Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton – Pienessä sivumäärässä uskomattoman suuri tarina.
  • Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia Kent – Montgomerylaiseen henkeen kirjoitettu fanifiktio Pienen runotytön avioliiton alkuajoista.
  • Lina Bengtsdotter: Annabelle – Harvinaisen jännittävä esikoisdekkari pienessä kylässä tapahtuneesta katoamisesta.
  • Pauliina Rauhala: Synninkantajat – Finlandia-ehdokkaaksikin kohonnut romaani 1970-luvun lestadiolaisuudesta, sen armottomista hoitokokouksista ja liikkeestä eroamisen vaikeudesta.
  • Tara Westover: Opintiellä – Koskettava tarina koulutuksen voimasta.