Jokaisessa lapsiperheessä on epäilemättä tuttua, miten vaikeaa unille käyminen voi olla. Sitä tämäkin kirja käsittelee. Pauliina epäilee, että äidin kello on rikki ja sen viisarit kulkevat liian nopeasti. Eihän mitenkään voi olla nukkumaanmenoaika, leikit olivat niin kesken! “Kyllä uni pian tulee”, äiti lupaa, mutta ei sitten kuitenkaan jää Pauliinan seuraksi odottamaan unta.
Niinpä Pauliina pistää leikiksi, eikä rauhoitu ensinkään nukkumaan. Äiti lupaa, että uni tulee, kunhan rauhoittuu. Mutta Pauliinaa ei väsytä, ei sitten yhtään. Etenkin kun Pauliina hoksaa, että äiti ei sanonut hyvää yötä! Mitä enemmän Pauliina asiaa miettii, sitä varmemmaksi hän tulee ja aivan suuttuu.
Pauliina päätyy lopulta valvomaan koko yön. Vai valvooko? Jos Pauliina ei saa lainkaan unta, mistä nämä kaikki perhoset lennähtivät huoneeseen, puhumattakaan valaasta, jonka kanssa Pauliina uiskentelee koko yön. Ehkäpä se uni sittenkin voitti?
Hannamari Ruohonen on taitava ja monipuolinen kuvittaja. Teoksen puuvärikuvitus on ilahduttavan sumeaa ja pehmeää. Värimaailma on kiehtova, etenkin teoksen unifantasioissa, joissa loistavat kaikki sateenkaaren värit ja mitä oudoimmat unimaailman otukset. Uninen, uneton yö on hieno kuvitustyö ja tarinanakin lohdullinen: vaikka unillemeno olisi vaikeaa, yö voi silti olla täynnä ihania unikuvia. Samalla kirja on vaivihkaa monimuotoisemman perhekuvan puolella, kiitos Pauliinan kahden äidin.








