Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja kuuluu siihen kategoriaan, jota haluaa lukea. Siihen on oma syynsä. Kun lukee, miten vaikeaa jollain on ollut, osaa arvostaa omaa elämäänsä ja olla ruikuttamatta ihan turhista. Vaikka oma elämä ei olisikaan ollut ruusuilla tanssimista, mittakaavaa antaa kun lukee siitä, miten toisilla menee paljon huonommin.
No, tässä kirjassa on sentään hyviäkin hetkiä ja mikä parasta, kirjan päähenkilössä on sankariainesta. Mari Johanna Hauta-aho kertoo sumeilematta, miten lapsuus ja nuoruus meni. Se ei ollut mitään normaalia lapsen elämää. Koska hän on aikuisena kirjoittanut tämän kirjan, niin hän voi välillä mainita, että ei lapsen olisi pitänyt sitä kokea, nähdä tai ylipäätään olla läsnä, vaan olipa kuitenkin.
Mari Johanna on saanut nimensäkin marihuanasta – millä rakkaudella on lapsi saanut nimensä. Mari Johanna kertoo kuitenkin niin elävästi omasta elämästään ja helsinkiläisellä puheparrella, jos tällainen sanonta sallitaan. Pidin siitä tavattomasti. Minulla on painettu kirja ja kuuntelin lisäksi äänikirjanakin, joka toimi Hauta-ahon lukemana verrattoman hyvin.
Ihan lukijana otti pahasti pattiin, miten heti tajusi, että vanhemmat eivät ole vanhempia ja miten lapsi silti rakastaa heitä. Sitten käsitin, ettei sillä lapsella ole mitään muutakaan. Koko kirjan ydin on se, että vaikka vanhemmista ei ole mihinkään, niin olivat saaneet aikaiseksi ihmisen, josta on. Mari Johanna on nähnyt ja kokenut sellaista, mitä ei enää halunnut omaan elämäänsä ja kasvoi niin vahvaksi ja määrätietoiseksi, että siitä oli hyvä jatkaa.
Pidin tavattomasti tästä kirjasta. Kaikesta kurjuudesta huolimatta siinä on kuitenkin sellainen valon pilkahdus, jotakohti mennään, ei sinne toiseen suuntaan. Mari Johannan elämä on raiteillaan ja se on tämän kirjan paras anti!
