Tuorein Booker-palkintojen jako herätti pieniä laineita kotimaisessa kirjamaailmassa, kun Ylen Aamu-tv:ssä asiantuntijat väittivät silmät kirkkaina, ettei tuoretta Booker International -voittajaa ole suomennettu, eikä epäilemättä tulla suomentamaankaan. Lukujonossa-kanavan Kirjaruutu-videolla asiasta revittiin oivallista huumoria. Vähän kieltämättä hämmästyttää, millaisella vakaumuksella asiantuntijat puhuvat televisiossa ihan mitä sattuu asiasta, jonka pystyisi tarkistamaan yhdellä haulla noin viidessä sekunnissa.
Jäin miettimään, kuinka paljon niitä Booker-palkittuja teoksia on suomennettu. Johtaako palkituksi tuleminen käännetyksi tulemiseen, vai jäävätkö tämän arvostetun palkinnon voittajat suomentamatta, kuten televisiossakin vihjailtiin?
Bookerin historia
Mutta ennen kuin käyn asiaan, lähden kiertotielle, eli tarkastellaan hieman Booker-palkinnon historiaa ja vaiheita. Kyseessä on yksi maailman arvostetuimmista kirjallisuuspalkinnoista, joka on perustettu vuonna 1969 nimellä Booker Prize for Fiction. Vuosina 2002–2019 se tunnettiin nimellä Man Booker Prize ja vuodesta 2020 alkaen se on ollut nimeltään Booker Prize.
Sananen palkinnon sponsoreista, joiden mukaan palkinto on nimetty. Booker on vuonna 1835 perustettu laivayhtiö, joka myöhemmin siirtyi ruoan tukkukauppaan ja hankkiutui eroon laivoistaan. Yhtiö pyöritti myös sokeribisnestä Brittiläisessä Guianassa ennen kuin maa itsenäistyi Guyanaksi. Bookerin ote sokerikaupasta oli niin vahva, että maata kutsuttiin Booker’s Guianaksi. Nykyisin Bookerin omistaa Tesco.
Booker-palkinto sai alkunsa kun yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimi Jock Campbell eli Baron Campbell of Eskan (1912–1994). Campbell oli James Bondin luojan Iain Flemingin ystävä. Kun Fleming oli kuolemansairas ja pohti perintönsä suojaamista verotukselta, Campbell hankki Bookerille ison osan Flemingin oikeuksista. Bookers Author Division hankki myöhemmin myös Agatha Christien ja monien muiden kirjailijoiden oikeuksia.
Vuosina 2002–2019 palkintoa sponsoroi Man, joka ei siis ole suomalaisille tutumpi saksalainen autoyhtiö Maschninenfabrik Augsburg-Nürnberg, vaan brittiläinen sijoitusyhtiö, jonka James Man perusti vuonna 1783 käymään kauppaa sokerilla. Vuonna 1784 yhtiö voitti Royal Navylta sopimuksen merimiesten päivittäisen rommiannoksen toimittamisesta, ja tämä sopimus oli voimassa aina 1970-luvulle asti, jolloin perinteestä luovuttiin. Kiitettävän pitkäjänteistä toimintaa! Vuodesta 2019 alkaen palkintoa on sponsoroinut hyväntekeväisyyssäätiö Crankstart, jonka on perustanut Sir Michael Jonathan Moritz (s. 1954), walesilainen miljardööri ja toimittaja, joka rikastui teknologiasijoituksillaan, erityisesti sijoitettuaan Googleen ennen yhtiön listautumista.
Olisipa mainiota, jos Suomessakin joku yhtiö sponsoroisi merkittävää kirjallisuuspalkintoa, mutta sellaista on kyllä sanomalehtien ulkopuolella hitusen vaikea kuvitella.
Booker-palkinnon jakamisen perusteet
Takaisin palkintoon. Alunperin Booker-palkinto myönnettiin vuosittain parhaalle englanninkieliselle romaanille, jonka on kirjoittanut Brittiläisen Kansanyhteisön, Irlannin tai Etelä-Afrikan (myöhemmin myös Zimbabwen) kansalainen. Vuodesta 2014 asti palkinnon on voinut voittaa mikä tahansa englanninkielinen romaani. Voittajan valitsee viisihenkinen raati, jonka Booker Prize -säätiö tehtävään nimittää. Palkinto on arvoltaan 50 000 puntaa.
Vuodesta 2004 asti on myönnetty toinenkin palkinto, International Booker Award. Vuosina 2005–2015 palkinto jaettiin joka toinen vuosi kenelle tahansa elävälle kirjailijalle, jonka teokset ovat saatavilla englanniksi. Palkintoa ei annettu yhdestä teoksesta, vaan koko tuotannosta. Vuodesta 2016 alkaen palkinto on myönnetty yhdelle teokselle, joka on käännetty englanniksi ja julkaistu Yhdistyneissä kuningaskunnissa tai Irlannissa. 50 000 punnan palkintosumma jaetaan tasan kirjailijan ja kääntäjän kesken.
International Booker -voittajien suomennokset
Lopulta pääsemme varsinaiseen asiaan, josta tämä juttu sai alkunsa. Minkä verran Booker-voittajia on suomennettu? Aloitetaan kansainvälisestä Bookerista. Kirjoja on tähän mennessä palkittu yksitoista, joista viisi on suomentamatta. Han Kangin Vegetaristi, David Grossmanin Hevonen meni baariin, Olga Tokarczukin Vaeltajat, Marieke Lucas Rijneveldin Illan epämukavuus, Jenny Erpenbeckin Kairos ja tämänvuotinen voittaja Yang Shuang-zin Matkapäiväkirja Taiwanista ovat ilmestyneet suomeksi. Arto Schroderus on suomentanut alkujaan hepreankielisen Hevonen meni baariin -romaanin englanninkielisestä käännöksestä, mutta muut voittajat on suomennettu alkukielistä: Taru Salminen suomensi Han Kangia koreasta, Tapani Kärkkäinen Tokarczukia puolasta, Taru Luojola Rijneveldiä hollannista, Jukka-Pekka Pajunen Erpenbeckiä saksasta ja Rauno Sainio Yang Shuang-zitä kiinasta.
Suomentamatta ovat omanilaisen Jokha al-Harthin arabiankielinen سيدات القمر (Celestial Bodies), ranskalaisen David Diopin ranskankielinen Frère d’âme (At Night All Blood is Black), intialaisen Geetanjali Shreen hindinkielinen रेत समाधि (Tomb of Sand), bulgarialaisen Georgi Gospodinovin bulgariankielinen Времеубежище (Time Shelter) ja intialaisen Banu Mushtaqin kannadankielinen ಎದೆಯ ಹಣತೆ (Heart Lamp: Selected Stories). Voi hyvin olla, että Mushtaqin käyttämän kannadan taitavia kääntäjiä ei löydy (vaikka kielellä yli 40 miljoonaa puhujaa onkin), mutta nähdäkseni muut kielet olisivat aivan hyvin käännettävissä.
Kuulemani mukaan Gospodinovin teos on lähitulevaisuudessa tulossa suomeksi ja nimenomaan bulgariasta käännettynä. Jokha al-Harthin teosta muuten suosittelen lämpimästi kaikille maahaasteita harrastaville: omanilaista kirjallisuutta on ylipäänsä hyvin vaikea löytää, ja tämä oli kiehtova teos ja englanniksi helposti lähestyttävä.
Kaikkien elämäntyöpalkittujen kirjailijoiden teoksia on suomennettu. Listalla ovat albanialainen Ismail Kadare, nigerialainen Chinua Achebe, kanadalainen Alice Munro, yhdysvaltalaiset Philip Roth ja Lydia Davis ja unkarilainen László Krasznahorkai.
Booker-palkinnon voittajat
Bookereita on jaettu 60, kun huomioidaan vuonna 2010 myönnetty Lost Booker Prize vuoden 1970 kirjalle ja se, että vuosina 2019 ja 1974 palkinto myönnettiin kahdelle kirjalle. Teoksista valtaosa on suomennettu: suomentamatta on vain 25 kirjaa. Näistä 25 kirjasta yksitoista on sellaisia, että kirjailijalta on suomennettu jotain muuta, mutta ei juuri Booker-palkittua teosta. Nämä kirjailijat ovat Damon Galgut, Richard Flanagan, Julian Barnes, Howard Jacobson, John Banville, Alan Hollinghurst, DBC Pierre, Ben Okri, Paul Scott, Nadine Gordimer ja John Berger.
Jäljelle jää 13 Booker-palkittua kirjailijaa, joilta ei ole suomennettu mitään – ei neljätoista, koska J. G. Farrell on mukana kahdesti. Farrellin lisäksi David Szalay, Paul Lynch, Shelan Karunatilaka, Paul Beatty, Marlon James, Pat Barker, James Kelman, Penelope Fitzgerald, David Storey, Stanley Middleton, Bernice Rubens ja P. H. Newby ovat suomennoksia vailla.
Noin yleisesti ottaen voidaan siis sanoa, että Booker-palkinto, tavallinen tai kansainvälinen, kallistuu niukasti ennustamaan sitä, että kirja jossain vaiheessa suomennetaan: palkituista teoksista on tähän mennessä suomennettu hieman yli puolet eli 58 %. Täysin suomentamatta on vain 27 % Booker-voittajista.