Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Klassiset poliittiset ajattelijat on yksi oman alansa tärkeimmistä perusteoksista, joka ei vanhene koskaan. Se on jokaiselle poliittisesta filosofiasta kiinnostuneelle lukuelämys ja ajattelua innostava opus. Teos esittelee kuusitoista keskeistä poliittista ajattelijaa antiikista 1900-luvulle. Teoksen kirjoittajat ovat suomalaisia tutkijoita ja sen artikkelit perustuvat kirjan ilmestymisajankohtana uusimpaan poliittisen ajattelun historian ja filosofian tutkimukseen.
Lähes 15 vuotta vanha kirja on tänään ehkä jopa ajankohtaisempi kuin ilmestyessään. Se toimii varoitukseksena demokratian rapautumisesta ja despoottien ajasta, sillä ennenkin on osattu pitää oma etu yleisen edun edellä. Esimerkiksi Kristina Remes kirjoittaa kirjassa, että jo Platon kertoo pettymyksestään aikansa valtiomuotoihin.
Platonin viesti on, että hänen tarkastelemistaan hallintomuodoista puuttuu kokonaisnäkemys ja suunnittelu sekä pyrkimys siihen, mikä olisi todella oikein. Onnistuessaankin ne osuvat oikeaan lähinnä sattuman kautta. vastalääkkeeksi hän tarjoaakin filosofiaa. Pääteoksessaan Valtio hän hahmotteleekin yhteiskuntaa, jota filosofit johtaisivat.
Yllättävän sama on kaiku askelten. Platon olisi nyt ajankohtainen ja käyttökelpoinen poliittinen teoreetikko. Hänen ajatuksillaan vallan perustasta, joka ei olisi vahvemman tai äänekkäimmän ylivoiman musertama, vaan (uuden) maailmanjärjestyksen ja yhteisen hyvän periaatteen läpäisemä, olisi nyt käyttöä, kun koko maapallon tasapaino horjuu rajusti ja vaarallisesti oireilevan ilmastokriisin seurauksena.
Platonin hahmottelema yhteiskuntamalli saattaisi pelastaa hätätapauksessa erimielisen maapallon, kun yhteisön hyvinvointi menisi yksilön edun ja vapauden edelle. Kannattaisi kokeilla. Ehkä se saattaisi jopa onnistua, sillä Remes muistuttaa, että juuri radikaalisuutensa vuoksi Platon on aina istunut hyvin kaikenlaisten reformistien mieliin.
Platonia ovat pitäneet oppi-isinä niin Ranskan vallankumoukselliset, kansallissosialismia edeltäneet saksalaisajattelijat kuin kommunistit, feministit ja brittiläiset liberalisti-idealistitkin.
Remes kirjoittaa lopuksi Platonin etsineen filosofisesti kestävää perustaa yhteisistä asioista päättämisen pohjaksi, ja linkkiä ihmisten välille – sitä näkymätöntä ja tärkeää sidettä, joka sitoo meidät toisiimme yhteisössä.
Kun ihminen satuttaa sormensa, hänen koko ruumiinsa tuntee iskun ja kärsii kokonaisuudessaan yhdessä kipeytyneen osan kanssa. Parhaiten järjestetty valtio muistuttaa todella eniten tällaista ihmisruumista. ja kun jollekulle kansalaiselle tapahtuu jotain hyvää tai pahaa, niin juuri tällainen valtio ilmoittaa pitävänsä asianomaisesta osanaan ja iloitsee tai kärsii kokonaisuudessaan yhdessä hänen kanssaan.
Suosittelen lämpimästi.