Käsissäni oli ihana, pieni kirja, mutta miten suuria ajatuksia ja kauniita sanoja!
Mies lähtee Pyreneille, luostariin tutkimaan pyhimystä nimeltä Adèle. Pyhä Adèle putosi 900 vuotta sitten jyrkänteeltä ja julistettiin sittemmin pyhimykseksi. Mitä Adèlelle oikein tapahtui, siitä mies haluaa ottaa selkoa. Luin niin innoissani, että olin ihan varma, että on ollut olemassa Pyhä Adèle ja jopa googletin, turhaan.
Mies asuu luostarissa ja saa käyttöönsä kaiken mahdollisen materiaalin voidakseen perehtyä Adèlen menneisyyteen, aikaan jolloin hän eli. Samalla hän pääsee osalliseksi siitä elämästä, jota munkit elävät. Ihan uskomattoman rauhoittavaa kuvausta.
Paitsi että mies on luostarissa, hän liikkuu myös sen ulkopuolella ja tapaa muutamia ihmisiä. Paikka ja sen erilaisuus normaaliarkeen nähden panee miehen miettimään omaa elämäänsä ja sen koukeroita. Vaimoaan ja jo aikuista poikaansa. Melkein tulee sellainen olo, että mies voisi vaan jäädä sinne, unohtaa kaiken menneen ja aloittaa uusiksi…
Joel Haahtela on yksi lempikirjailijoitani ja olen aina nauttinut tavattomasti hänen tavastaan kirjoittaa, kuvata ihmisiä ja paikkoja, tilanteita. Kieli on niin kaunista, että sitä on pysähdyttävä välillä makustelemaan. En voinut lukea kirjaa kerralla, vaan herkuttelin sen parissa useita kertoja, sillä millään en suonut sen loppuvan.
Ihan ehdoton suosikkini!