Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
N. O. Laveajoen Elinpiiri on esikoisrunokokoelma, jonka aihepiirejä on yksinäisyys ja kustantajan esittelyn mukaan myös eristyneisyys. Se on julkaistu Books on Demandin kautta vuonna 2024.
Minulla kesti jonkin aikaa reagoida kokoelman mottoon, tai miksi sitä sanoisi. Aivan alussa on pienet säkeet, jotka auttavat ymmärtämään runokokoelman rakennetta:
Huoneet ovat
kosketusten museoita
toiset kylmempiä kuin toiset
Niinpä tosiaan. Tämä auttoi minua ymmärtämään, miten kokoelman runot on järjestetty. Runoja on ainakin kylpyhuoneesta, keittiöstä, makuu- ja olohuoneesta. Rappukäytäväänkin jo päästään ja ulos, ravintolaan ja kaduille. Jäin aprikoimaan, onko huonejärjestyksellä merkitystä.
Aistin runoista kielellä leikittelyä, ja minulle se merkitsee aina huumoria:
Olenko patalaiska
jos istun pataa vahtimassa
puhumatta kuin papupata
olematta hyvää pataa
Samoin virnistelin ajatukselle vaatekaapista, joka on täynnä ”hyviä saumoja / jotka ovat jääneet käyttämättä”.
Olen hyvin subjektiivinen runojen lukija. Muistiin jää ehkä yksinäinen kirjoilta tuoksuva ilta tai muu yksityiskohta koko runosta. Olen kauan sitten antanut itselleni luvan herkutella näin, nauttia ja tutkailla tekstiä tai kokoelmaa, analysoida tai olla analysoimatta.
Joistakin Laveajoen runoista välittyy ulkopuolisuuden tunne: korvissa kuplii kuohuviini, jota juodaan jonkun muun juhlissa. Tai mitä merkitystä on kodin huoneilla, joissa tekee niihin kuuluvia asioita, kun vierashuone puuttuu?
Luin näitä myös runoina erillisyydestä, joka on minusta eri asia kuin yksinäisyys saati eristäytyminen, ja pyrkimyksestä yhteyteen muiden kanssa.
