Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Jään valta vaihtuu, mutta emme vielä tiedä, kuka voittaa ja kuka häviää”. Noilla sanoilla tietokirjailija Marjo Näkki toivottaa lukijan tervetulleeksi matkalle kohti pohjoisnapaa ja arktista aluetta.
Näkki käsittelee kirjassaan suurvaltapolitiikkaa, ilmastonmuutoksen vaikutusta merenkulkuun, Pohjoismaiden yhteistyötä sekä Suomen asemaa Kuolan niemimaan läheisyydessä.
Näkki avaa myös arktisen alueen geopoliittista mittelöä. Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat, kun Näkki kuljettaa lukijaa tutkimusretkeilijä Fridtjof Nansenin jalanjäljillä pohjoisnavan valloituksesta tähän päivään. Ajankohtaista tilannetta arvioidaan maailmanjärjestyksen muuttumisella. Suurvalloista on tullut arvaamattomia.
Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina tavoittelevat jalansijaa Pohjoisella jäämerellä. Grönlantia ne havittelevat saadakseen osansa taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta vaikutusvallasta.
Arktisella alueella oli suuri merkitys jo Kylmän sodan aikana. Yhdysvallat pystytti tukikohtia Grönlantiin ja Neuvostoliitto rakensi ydinasepelotetta ja etsi reittejä avoimille vesille. Viime aikoina olemme taas saaneet kuulla USA:n presidentin uhkailevan Grönlannin haltuunotolla. Se sai Pohjoismaat tiivistämään yhteistyötään.
Arktisen alueen rajalinjasta yli puolet kuuluu Venäjälle. Venäjä on rakentanut tukikohtiaan Jäämerelle, ja noin puolet maan sukellusveneistä on arktisella alueella. Kuolan niemimaa on yksi maailman militarisoiduimmista alueista. Näkki mainitseekin yhtenä huolenaiheena sen, että samalla kun me seuraamme Ukrainan sotaa, Venäjä kaikessa hiljaisuudessa varustaa arktista aluettaan. Se on uudistanut kymmeniä neuvostoaikaisia tukikohtiaan Jäämerellä ja rakentanut uusia lentokenttiä. Alueelle on tuotu myös meri- ja ilmapuolustukseen soveltuvaa kalustoa.
USA:n toiminta Grönlannissa keskittyy entiseen Thulen lentotukikohtaan, nykyiseen Pituffikin avaruustukikohtaan. Yhdysvallat pyrkii myös vahvistamaan diplomaattista ja taloudellista läsnäoloaan Grönlannissa varmistaakseen alueen kriittiset mineraalit ja estääkseen Kiinan investoinnit. Luonnonvaroja havittelevat USA:n ohella niin Kiina kuin Venäjäkin.
Venäjä puolustaa oikeuksiaan merireiteistä. Sille erittäin tärkeä on Koillisväylä, joka kulkee Venäjän rannikon ja saariston kautta, ja josta avautuu reitti maailman merille. Ilmaston lämmetessä myös Koillisväylä pysyy sulana ja suuren osan vuodesta kulkukelpoisena. USA puolestaan pyrkii estämään Venäjän yksinoikeusvaatimuksen Koillisväylästä taloudellisella eristämisellä. Koillisväylä on tärkeä myös Kiinan valtavalle laivastolle kauppakulkureittinä, jos välit Taiwaniin kärjistyvät.
Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon muutti arktisen alueen merkitystä. Nyt kahdeksasta arktisen alueen valtiosta vain Venäjä on Naton ulkopuolella. Näkin mukaan Kanadan, Tanskan ja Venäjän rajoista niin sanotulla Lomonosovin harjanteen alueella, joka on 1800 km pitkä vedenalainen vuorijono, tulee vielä muodostumaan kiista maiden välille. Niin Venäjä kuin Tanska (Grönlannin kautta) ja Kanadakin väittävät tutkimustensa perusteella, että Lomonosovin harjanne on nimenomaan heidän mantereensa jatke.
Kun haastattelussa on kysytty kirjailija Marjo Näkiltä, mitä Pohjoismaat voisivat tehdä nykyisessä maailmanjärjestyksen murroksessa, hän vastasi:
Pohjoismaiden ja muiden Pohjolan maiden pitäisi muodostaa moninapaistuvassa maailmassa pohjoinen vaihtoehto. Arktisista maista suurin osa on demokraattisia oikeusvaltioita, joilla on asiallinen arvopohja. Voima voisi nousta myös pohjoisesta, ja siihen pyritään jo. Ei ole sattumaa, että presidentti Alexander Stubb lenkkeilee Kanadan pääministerin kanssa.
— Marjo Näkki, Maailman kuvalehti 17.6.2026
Jään valta vaihtuu on vaikuttava ja herättää niin paljon ajatuksia tulevaisuudesta, että kirjaa joutuu selailemaan ja lukemaan osin useammankin kerran.
Lähdeluettelo on jaettu mielenkiintoisesti kirjan aihealueisiin. Ihmetystä herättää se, miten vähän suomalaista tietoa aiheesta on. Lähteiden määrä on valtava, mutta suomalaisten tutkimuksia, julkaisuja tai mielipiteitä löytyy vain muutamia.
Suosittelen kirjaa niille, joita suurvaltapolitiikka kiinnostaa. Tutkimusretkeilijän tarina osana kirjaa on myös todella mielenkiintoinen.
