Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kadonneiden eläinten saari on monella tapaa hyvä lastenkirja. Se on laadukas niin tarinansa kuin ulkoisten ominaisuuksiensa puolesta, sellainen mielestäni fiksu lastenkirja.

Matias ja Jenni-sisko nauttivat sirkusesityksestä, kun yhtäkkiä tapahtuu jotakin kauheaa. Valtava mustavalkoinen hirviö kahmaisee lavalle leijonanpentua silittämään pyydetyn Jennin ja leijonanpennun kainaloonsa ja katoaa niine hyvineen. Alkaa Matiaksen ja leijonaisän matka kadonneiden luo.

Muutaman päivän ulapalla ajelehdittuaan Matias ja barbarileijona (Pete) rantautuvat erikoiseen saareen. Tai ei saari sinänsä kai erikoinen ole, vaan sen asukkaat. Vastaanottokomitean muodostavat lauma 350 vuotta sitten maapallolta kadonneita dodoja, myöhemmin Matias ja Pete törmäävät muiden muassa 10 000 vuotta sitten hävinneeseen jättiläislaiskiaiseen sekä laumaan samoihin aikoihin kadonneita glyptodontteja. Mutta hei, eiväthän ne kadonneita ole, ne asuvat kadonneiden eläinten saarella! Ja tuolla saarella asuu myös tarinan ”hirviö”, lajinsa viimeinen jättiläismaki, joka on ottanut tehtäväkseen suojella kaikkia muitakin lajeja sukupuutolta. Siis ei hirviö ollenkaan, kun häneen lähemmin tutustuu. Mutta hys! Tämä kaikki on salaista, ihmisiltä suojeltua tietoa, joten Matiaksen ja Jennin on lähdettävä kotiin suurta salaisuuttaan suojellen.

Kuten edellinen varmasti antoi ymmärtää, Kadonneiden eläinten saari on sangen asiapitoinen lastenkirja tärkeästä ja surullisestakin aiheesta, sukupuutosta. Se on kuitenkin kuvakirja, jossa tekstiä on sen verran vähän, että jo melko pienetkin lukijat tai kuuntelijat varmasti jaksavat kiinnostua siitä, varsinkin kun tarinan seikkailullisuus takuuvarmasti pitää otteessaan. On myös hienoa, että kerrankin parrasvaloihin pääsevät muutkin jo historian havinaan kadonneet lajit kuin dinosaurukset. Koska nuo menneiden aikojen mahtavat hirmuliskot tunnetusti kiinnostavat monia pieniä silmiä ja korvia, olen varma, että myös tämän tyyppinen materiaali osuu ja uppoaa.

Jo vuosia lastenkirjojen kuvittajana tunnettu Pasi Pitkänen on onnistunut hyvin ensimmäisessä kokonaisvaltaisessa teoksessaan, jolle voin antaa suositukseni. Kuvitus on tottahan toki hieno, tyyli tuttu muiden muassa Timo Parvelan Pate-sarjasta.

Kaisa

Kaisa Sutela on kirjakaupan hyllyjen väliin työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Kaisa rakastaa kirjojen tuoksua, uusien ja vanhojen, ja sitä hetkeä, jolloin saa asettaa uuden asukin kirjahyllyynsä. Kirjallisuuden lajien suhteen hän on lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten laatukirjallisuuden parissa. Harrastaa lisäksi ruoanlaittoa ja omaa blogin jos toisenkin. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *