Kuvia vanhan rajan takaa 1941-1944. Nimi kertoo kaiken olennaisen siitä, mitä kirja sisältää. Kuvia, paljon kuvia, joissa kuvaajina ovat toimineet TK-kuvaajat.
Kirjaa voi katsella kuin valokuva-albumia, toinen toistaan hienompia kuvia ajasta, jolloin kaikki oli toisin ja jota me nykyajan ihmiset emme välttämättä osaa oikein kuvitellakaan. Tai voihan sitä kuvitella, mutta meneekö lähellekkään sitä, mitä se on ollut.
Kuvat ovat hyviä ja kertovat kappaleen historiaa. Paljon kuvia Äänislinnasta, jonka piti jäädä Suomelle, kuinka sitä “suomennettiin”. Ihmisten puhteista, kun elää piti sodankin keskellä. Tilanteista kun rakennettiin milloin mitäkin, rekiä tai veneitä, kirvesvarsia. Hyvin moninaisia.
Kuvista oppii paljon ja tulee kertausta, kuullut tai luetut tarinat nousevat esiin kuvina. Jonkin verran on kerrontaa välillä, mutta kyllä kuvat pääsevät hyvin pääosaan. Osa kuvista on väritetty.
Kirjan toimittanut Juha Vartiainen kertoo, että runsaasta kuvamäärästä valikoitui kuvia, joiden aihe tai kuvateksti oli ainutlaatuinen. Silti minuun särähti “ryssittely”. Se ei vaan tuntunut hyvältä, koska se on voinut olla silloin, mutta nyt kun katselemme kuvia, se ei tunnu oikein sopivalta.