Tässä kirjassa menemme Silolan perheen salaisuuksiin. Vauras ja niin näennäisesti hyvä perusperhe osoittautuukin ihan muuksi. Jokaisella perheenjäsenellä on se jokin oma luurankonsa.
Henkilöt ovat niin ärsyttäviä, että lukiessa heidän tempuistaan, sitä oikein kiehuu. Kirjaa ei voi kuitenkaan laskea käsistään, sillä on niin pakko tietää, miten heidän käy ja kun heissä jokaisessa on sitten se hyväkin juttu. Tarina tempaisee mukaansa, imaisee niin, että se on menoa sitten aina loppuun asti. Kun pääsee loppuun, ei halua sen loppuvan, vaan olisi vieläkin halunut tietää jotain.
Tämä esikoisteos on herkkupala kaikille kirjojen ystäville!
Tunnen kirjailijan äidin, joten voin sanoa, että tarina itse on tietenkin Miinan rikasta mielikuvitusta, mutta kohtaus nudistirannalla, samettieläimet (joskaan ei hillo) ja albinosammakot ovat suoraan todellisesta elämästä.