Anne Helttunen ja Annamari Saure: Mieli ja maisema – kirjailijoiden työhuoneita

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Toinen haluaa eteensä avaran maiseman, toinen virikkeettömän umpiseinän, yksi kirjoittaa ihmisten seassa, joku toinen luonnon keskellä, etätyönä aina omassa ’konttorissa’.

24 suomalaista aktiivikirjailijaa näyttää omat paikkansa sekä työskentelyolosuhteet, joissa teksti parhaiten irtoaa ihan itsestään, mutta pääasiassa ankaran työskentelyn tuloksena.

On kellaria, terassia, ikkunatonta betoniseinää, ikkunallista maisemaa, sohvaa, nojatuolia, linnunlaulua, merta. Yleisin paikka kirjoittaa on kuitenkin tylsä työpöytä, ainoastaan Johanna Sinisalolle on sama minne sen läppärinsä kuljettaa ja missä kirjoittaa.

Mukana on monen kirjallisuusalan taitajaa lastenkirjailijoista, Havukainen & Toivonen (Tatu ja Patu), erä-/sotakirjailijaan, Lapin Seppo Saraspää. Itse ennakkoon tunnistin kirjailijoista noin puolet.

Hetkinen.

Naiskirjailijat kaikki olivat vähintään nimituttuja! Miehistä vain  Tomi Orvon-poika Kontio ja Leevi Ulysses Lehto, kääntäjä-runoilija-kustantaja. Niin ja sitten tietokirjailijoita edustava Risto Sarasvatin hiekkaa Isomäki.

Nytpähän tulivat kaikki tutuiksi intiimisti, melkein kantapään kautta.

Lukija pääsee kurkistamaan ja peremmälle astumaan kirjallisiin kammioihin ja siinä sivussa  kirjailijoiden koteihinkin, sillä jokainen tekee luomistyötään kotipiirissä. Ainoastaan Johanna Venhon ja edesmenneen Seita Vuorelan yhteinen kirjoitussoppi on ollut kodin ulkopuolella; toki runoilija Tommi Perkko elää residenssissä Assisissa, myös Raija Oranen kirjoittaa puolet vuodesta Fuengirolassa.

Heli Laaksonen ei missään nimessä kirjoita aamuisin, ja Harri István Mäki aloittaa duunin joka ilta klo 22 jatkaen aina siihen saakka, kunnes lastenkirjaan on kertynyt uutta luettavaa 16-20 sivua tai aikuisten kirjaan yhdeksän sivua.

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa satunnaisesti kahvila Ekbergin vakiopöydässä, mutta pääasiassa omassa makuuhuoneessaan työpöydän luona istuen Avattua kirjaa esittävän taulun alla. Kahvilla ja, näemmä, tupakilla itseään palkiten.

Leena Lehtolaisen ikkunasta vuodenaikojen mukaan muuttuva metsämaisema on turvallisena taustavirikkeenä. Samoin Tuija Lehtinen haluaa nähdä ikkunastaan vuodenaikojen hitaan muuttumisen; sitä paitsi Lehtisen työtila on kaikista siistein – sotkuisin lattia näyttäisi olevan Leevi Lehdolla.

Kaari Utrion koko talo on yhtä kirjoitustilaa, senhän tiedämmekin jo ennestään lehtien palstoilta, samoin Anja Snellmanin työt ja työskentelytavat ja miksei myös Virpi Hämeen-Anttilan sekä Outi Pakkasen, joista lehdet mielellään kertovat. Mieli ja maisema -kirjan kautta selviävät sitten vähemmän julkisuudessa olleiden J. K. Ihalaisen, Markku Karpion, Kari Levolan  ja Kalle Veirton työt ja kirjailijakammarit.

Tekijäkolmikko tarjoaa oivan tilaisuuden käväistä näin ollen sekä elävien että kuolleiden kirjailijoiden kodeissa, jälkimmäisten kirjassa Haltiakuusen alla : suomalaisia kirjailijakoteja (2013).

 

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *