Ville Hytönen: Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa?

Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? on esseekokoelma, joka pyrkii valottamaan Perussuomalaisten tuoreen puheenjohtajan ideologiaa.

Kuten voitte huomata kustantajasta, tämä teos sisältää paljon Jussi Halla-ahoa vastustavien kirjoittajien tekstejä. Välttelin pitkään tätä teosta, kustantamon ja kirjan luonteen takia, mutta ajattelin, että tässä kirjassa voisi olla jokin mielenkiintoinen analyysi ”mestarin” teeseistä, joten päätin lukea sen.

Tietenkään tämä ei ole mikään autoritatiivinen teos nuivuudesta, mutta jostain on alettava. Onneksi päätinkin lukea kokoelman, koska teos sisältää myöskin Halla-ahoa kannattavien esseitä, joissa pyritään sekä puolustamaan puheenjohtajaa, että kiteyttämään tämän ajatukset ymmärrettävään muotoon.

Minua kiinnostavat erityisesti ääriliikkeiden omat ajatukset, eivät niinkään ulkopuolisten analyysit, koska pidän omien johtopäätösten tekemisestä. Tämän asenteen vuoksi kiinnitin erityistä huomiota Halla-ahon kannattajien esseisiin.

Huomasin ilokseni, että kirjan toimittanut Ville Hytönen on koonnut esseet niin, että jokainen teksti täydentää toista ja näin saatkin loppujen lopuksi monipuolisen, mutta hahmotettavan idean Halla-ahon ajatuksista, vaikka suurin osa teksteistä vastustaakin Halla-ahoa.

En ala tässä puhumaan Halla-ahoa vastustavien näkemyksistä kovin syvällisesti; he purkavat Halla-ahon Scripta-blogin ja hänen kannattajiensa Hommaforum-postaukset Halla-ahosta osoittaakseen minkälainen äärioikeistolainen fanaatikko hän ja kannattajansa ovat. Ei mitään uutta, joten hyppään suoraan nuiviin Timo Hännikäisen ja Jukka Sakari Hankamäen teksteihin.

Vaikka tunsin jo ennestään Hännikäisen kansallissosialismia lähenevää radikaalioikeistolaista retoriikkaa, silti miehen ristiriitaiset ajatukset aina jaksavat ilahduttaa. Hännikäisen mukaan Halla-aho vastustaa maahanmuuttoa, koska se on kapitalistien ja kommunistien salajuoni, jolla hävitetään valkoinen “rotu”. Minua aina jaksaa ihmetyttää, miten jotkut ihmiset uskaltavat tehdä itsestään pellen? Hännikäinen on aika tasaisesti onnistunut siinä ja tässäkään hän ei petä.

Tietenkin Hännikäinen perustelee asian vähän monimutkaisemmin. Hännikäisen mukaan Halla-aholla ei ole muuta agendaa kuin maahanmuutto, jonka hän uskoo olevan kaikkien Suomen ongelmien perimmäinen syy.

Hännikäinen antaa ymmärtää, että kapitalismi on nollasummapeliä, jossa joku on alistettava pääomalle ja hänen mielestään meidän pitää valita suomalaisen alaluokan tai maahanmuuttajien väliltä. Muita vaihtoehtoja hänen tai Halla-ahon mielestään ei ole olemassakaan.

Tietenkin Hännikäinen värittää kummallisen kapitalismin ylistyskritiikin erilaisilla vihollisilla: homoilla, feministeillä, muslimeilla, kulttuurimarxismilla ja pääoman omistajien ahneudella. Luettuani Hännikäisen otteen halla-aholaisuudesta en enää ihmettele, miksi Sipilän hallitus tai edes Timo Soini eivät viitsineet tehdä “mestarin” kanssa yhteistyötä.

Hypätäänpäs sitten filosofi J. Sakari Hankamäen esseeseen! Olin kuullut kahvipöytäkeskustelussa paljon pahaa Hankamäestä, mutta en ollut koskaan nähnyt tai lukenut mitään mieheltä, joten pidin ankaraa arvostelua vain kollegan juoruiluna. Nyt luettuani Hankamäen Halla-aho-ylistyksen, niin huomaan, että kahvipöydässä esitetty luonnehdinta Hankamäestä oli todella kiltti.

Hankamäen mukaan Halla-aho on vertauskuvallinen penis, joka edustaa suomalaista heteromiehen itsetuntoa, jota kaikki naiset haluavat, mutta feminismin salajuoni estää heitä maistamasta Halla-ahon eroottista sykettä. Ette pysty edes kuvittelemaan, miten nauroin varmaan noin viisi minuuttia, kun luin tämän “paljastuksen”. Mitä helvettiä Hankamäki on polttanut?

Hankamäen mukaan feminismi on päässyt länsimaissa valtaan ja käyttää maahanmuuttoa “parittelumarkkinoitten kilpailuttamiseen”, jotta suomalainen heteromies joutuisi kilpailemaan tummien ja yliseksuaalisten afrikkalaisten kanssa ja näin joutuisi feministien nöyryyttämäksi.

Hankamäen mukaan Halla-aho on ainoa, joka onnistuu sulkemaan tummia seksikkäitä maahanmuuttajia pursuavat portit kiinni ja näin pakottamaan suomalaiset naiset parittelemaan suomalaisten miesten kanssa.

Valkoisena heteromiehenä voin kertoa, että Halla-aho saa rauhoittua, pystyn kyllä hankkimaan parittelukumppanin ilman hänen apuaan, kiitos vain, ja naisillakin on oma tahto, eikä velvollisuutta paritella kenenkään kanssa.

Hankamäki myöskin kertoo, että Halla-aho on todellinen antirasisti, koska hänen mukaansa rasismi on ihmisten pysyvä ja muuttumaton ominaisuus, joten ainoa tapa estää rasismia, on pitää rodut erillään toisistaan.

Tämä ei-ollenkaan-apartheidia muistuttava järjestelmä saadaan aikaan, joko kieltämällä kokonaan tummien ihmisten maahanmuutto Suomeen tai asettamalla kattoraja pakolaisille, jotta heidän määränsä pysyy minimaalisena.

Olette varmaan huomanneet, että pakolaiset ja maahanmuuttajat menevät sekaisin. Tämä on ihan kirjasta tehty havainto. Jäi melko epäselväksi vastustaako Halla-aho kaikkia maahanmuuttajia vai vain pakolaisia? Välillä haukutaan yhtä ja sitten toista. Melkein tekee mieli arvioida, että Halla-aho vastustaa tummia ihmisiä yleensäkin.

Joku voi taas kommentoida, että teen poliittista propagandaa ja vääristelen asioita, koska olen valmiiksi asenteellinen. Ikävä kyllä Hännikäinen ja Halla-aho ihan oikeasti kirjoittavat näin ja olen valmis antamaan tarkat sivunumerot, jotta voit itse tarkistaa, miten Halla-aho on hommalaisten seksisymboli, joka heidän mukaansa pelastaa valkoisen “rodun”.

Tietenkin joku voisi väittää, että kustantaja taas valitsi sekopäisimmät Halla-ahon kannattajat kirjaan, jotta vastustajat näyttävät paremmalta. Näin toki voi olla, mutta Hännikäinen ja Hankamäki käyttävät Halla-ahon omaa Scripta-blogia ja lehtihaastatteluja omien tulkintojensa perusteiksi ja niissä paljastuu, että Halla-aholla on vähintään aika rasistiset ja sovinistiset ajatukset.

Niinkin vastenmieliset asenteet, että minun piti välillä laskea kirja alas ja miettiä, miten olen oikein viettämässä kesälomaani?

Muissa kirjoituksissa päädytään siihen johtopäätökseen, että Halla-ahon sekava ja ristiriitainen retoriikka paljastaa sen, että miehen koko ideologia perustuu puhtaasti tunteisiin, jotka kumpuavat valkoisen ylivallan menettämisen pelosta ja omasta seksuaalisesta turhautumisesta.

Näin Halla-aho ja kumppanit voivat samaan aikaan kirota ja kannattaa ristiriitaisia asioita ja syyttää kaikista ongelmista naisia ja maahanmuuttajia.

Ehkä mielenkiintoisin huomio, mitä Halla-ahon vastustajat tekivät, oli että Halla-aho uskoo äärimmäiseen utilitaristiseen filosofiaan, jossa yksilöllä on arvoa, vain jos hän on hyödyksi yhteiskunnalle, muuten tämä on arvoton.

Tämän lisäksi Halla-ahon mielestä kaikki “universaaliset ihmisoikeudet” ovat vain tunteellista höpötystä, koska niitä ei voi mitata matemaattisesti, joten ne on karsittava pois, jos haluaa täydellisesti toimivan yhteiskunnan. Jotenkin tällainen retoriikka kuulostaa tutulta. En ihan onnistu muistamaan kuka maailmanhistoriassa myöskin arvotti ihmisiä objektiivisin termein? Taisi olla joku epäonnistunut itävaltalainen taitelija 1930-luvulla, mutta en ole varma.

Tietenkään tämä ei jää viimeiseksi Halla-aho-kirjaksi, vaan lukulistassa on vielä puheenjohtajan omakustanteinen Kirjoituksia uppoavasta lännestä, jossa Halla-aho itse pääsee ääneen ja siellä voimme nähdä pitääkö hän itsensä vertauskuvallisena peniksenä, joka suojelee valkoista ylivaltaa.

Mielestäni tämä on aika hyvä esittelyteos Halla-ahon kannattajista ja miten monet eri ihmiset tulkitsevat uuden puheenjohtajan ajatuksia. En voi objektiivisesti todeta, että Halla-aho tarkoittaa juuri, mitä kirjoittajat esittävät, mutta juuri tulkintojen monipuolisuus osoittaa, että kirkkoslaavin tohtorin viestintä ei ole niin selvää kuin pitäisi.