Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elli Leppä on minulle tuttu nimi ennen kaikkea Tähtivaeltaja-palkinnon raadista, mutta hiljattain minulle selvisi, että Leppä on myös tuottelias runoilija, joka on julkaissut vuodesta 2020 alkaen teoksen vuodessa. Kun vielä selvisi, että Lepän runous on vankasti kallellaan scifiin, pitihän siihen tutustua. Ensimmäiseksi tutustumiskohteeksi tuli vuonna 2024 ilmestynyt Pilvipuut, Lepän viides teos.
Takakansi lupaa teoksen kertovan lähtemisestä ja matkanteosta. Matkaa tehdää niin avaruudessa kuin merilläkin. Melkoinen avaruus Tyynenmeren saarilla toki edessä aukeaa, kun merta lähtee ylittämään pienellä veneellä ilman nykyaikaisia navigointivälineitä. Avaruusmatkailussa tehdään pitkää matkaa syvässä unessa, tarkoituksena muuttaa pysyvästi. Päästä perille? Lopulta ollaan kaukaisten pilvipuiden äärellä, jossa biologiat ovat vailla entsymaattista yhteyttä, eivätkä osaa puhua toisilleen mikrobiologian kielin.
jonkun on voitava syödä joku toinen
voitava purkaa sen rakenteita
ja ravita itseään
hajoamaton materiaali
on pysyvästi mykkää
Lepän runoissa on luonnontieteellistä otetta. Näissä runoissa geologiset prosessit ja taivaanmekaniikka raksuttavat eteenpäin ihmisestä välittämättä. Hydrostaattiset tasapainotilat, Hertzsprung-Russellin kaaviot pääsarjoineen, apoteoosit ja muut piirtävät kuvaa maailmasta, jota yritetään ymmärtää ja tulkita. Tieteellisellä kielellä on oma vastaansanomaton kauneutensa. Samalla runoihin mahtuu inhimillinen kokemus, mittakaavaa riittää myös sellaiseen.
jos tietäisi mihin katsoa, Andromeda
kahden miljoonan valovuoden päässä, en voi
ymmärtää, mittakaavat liian
Pääasiassa säkeet asettuvat sivuille tavanomaiseen tapaan, mutta mukana on jonkun verran kuvallisemmin taitettuja runoja. Ne tuovat mukavaa vaihtelua. Olisin nähnyt niitä mieluusti enemmänkin. Taitossa häiritsi hieman kirjasimen vaihtelu; miksi luovemmin taitetut runot ovat erilaisella kirjasimella kuin muut? Se tuntuu tarpeettomalta. Mutta pientähän tämä, etenkin kun näitä osioita on vähänlaisesti.
Joka tapauksessa Pilvipuiden viehättävät avaruusmaailmat ja kytkökset maan (ja meren) pinnalle tekevät siitä siinä määrin kiehtovaa luettavaa, että syvempi sukellus Lepän runouden maailmaan on selvästi paikallaan.
