Odotan Jari Järvelän kirjoja aina innolla. Taaskaan ei tarvinnut pettyä. Raiteet on aivan upea kirja, joka ottaa lukijan heti raiteilleen. Kirja käsittelee mahtavalla tavalla rautateiden historiaa. Nykyihmisen näkökulmasta aika huvittavaakin on vaikkapa se, miten rautatietä vastustettiin. Sinänsä se on ymmärrettävää, koska ainahan kaikkea uutta on vastustettu.
Siinä samalla kun kerrotaan, miten rautateitä alettiin rakentaa, astuu mukaan aika ja sen tuomat asiat, kuten nälkävuodet ja sodat. Koko Suomen historia tulee kerrattua tässä samalla.
Koska kyseessä on kuitenkin romaani, Järvelä on luonut henkilöhahmot, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Ilmar aloittaa kerronnan ja siskonsa Amanda jatkaa. On uskomatonta, mihin kaikkeen nainen kykenee. Jotenkin tulee sellainen olo välillä, että kiitos kirjailijalle, joka voi nostaa naisen asemaa
Jouduin pysymään poissa panssarijunasta seuraavat viikot. Palaneet ja runnellut kämmenet ja sormet oli niin arat etten pystynyt käsittelemään kuularuiskua.
Kuinka edetään ajasssa ja nämä kaikki henkilöt, jotka ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Miten hienosti näiden henkilöhahmojen kautta välitetään sitä ajankuvaa, koko historiaa kautta aikojen, jolloin se on entistäkin mielenkiintoisempaa.
Olemme kuljettaneet naisen resiinalla mökkiini. Hän oli ainoana hengissä niistä, jotka löysimme teljettyinä junanvaunuun.
Kaikki sodat ja niiden kauhut käydään läpi, mutta niin, että sitä on ihan hyvä lukea. Jari Järvelällä on kertojan taito; hän osaa kertoa niin, ettei tule huono olo. Päinvastoin, sitä on kiitollinen tästä muistutuksesta, miten asiat ovat olleet, miten ennen oli, kuinka ihmiset selviytyivät. Meidän nykyihmisten on ihan hyvä tietää, mitä se oli joskus ennen ja arvostaa sitä.
Olin ihan kaiken aikaa kirjan edetessä ihastuksissani ja ihmetyksissäni siitä, mikä mittava määrä taustatietoa täytyy olla, että kykenee tämän tarinan kirjoittamaan, mutta Jari Järvelä kertoo kirjan lopussa siitä, miten ja millaisen ajan puitteissa tämä tarina on syntynyt.
Tämä kirja on elämys!








