Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kiinnostuin tästä kirjasta ensisijaisesti sen takia, että aiheena on tyttökoti. Heti käy selville, ettei eletä nykyaikaa, sillä moinen nimitys ei ole tätä päivää. Monia tarinoita on julkaistu tyttö- ja poikakodeista, joissa tapahtui ihan oikeasti kaikkea vähemmän mairittelevaa. Tämä ei ole totta, mutta voisi olla…
Tämä Tyttökodin tapaus on jo kolmas osa Laura Anderssonin Lili Loimola ratkaisee -kirjasarjaa. Kirjoissa ollaan sodanjälkeisessä ajassa ja se ajankuva on kerrottu niin hyvin, että siitä kyllä nauttii. Tulee välillä sellainen fiilis, kun katsoisi mustavalkoista kotimaista elokuvaa. Moni asia oli silloin toisin ja sitä onkin hyvä peilata nykyaikaan. Voi olla nostalgiahuuruissa niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä.
Lili Loimola on naimisissa Riku Loimolan kanssa ja yhdessä he ratkovat näitä eteen tulevia tapauksia. Heidän avioliittonsa on hieman erilainen, mutta silti kiinnostava. En kerro siitä enempää, koska se ei lukijalle ihan heti paljastu – paitsi heille, jotka ovat lukeneet edelliset kirjat.
Hyvinkäällä sijaitsevasta tyttökodista löytyy nuoren pojan ruumis. Noniin, heti on mielenkiinto tapissa, miten niin poika? Kun vielä asukaskin on kateissa, niin muutama solmu on avattava, ennen kuin vyyhti selviää.
Tyttökodissa vallitsee melkoinen kuri ja hierarkia ja menneisyys vainoaa. Niin henkilökunnan kuin asukkaidenkin elämä on jokseenkin salamyhkäistä. Outoja juttuja tapahtuu, mutta kuka on kaiken takana, se selviää sitten vasta loppupuolella. Aivan mahtavasti kerrottu.
Koko ajan ei olla tyttökodin pauloissa, vaan Loimolat liikkuvat myös Helsingin taiteilijapiireissä. Lili tutustuu valokuvaajaan nimeltään Kurt. Kiinnostavaa kuvausta siitä, millainen taidemuoto on valokuvaaminen.
Pidin niin tästä kirjasta, että pakko lukea ne kaksi aikaisempaakin ja voin siis käsi sydämellä suositella tätä kirjasarjaa. Tunnelmallista kerrontaa ja silti kovin jännittävää ja lukijaa vangitsevia tilanteita.
