Daphne Du Maurier: Rebekka

Olen lukenut kymmenittäin kartanoromaaneja, ja Rebekan luettuani tiedän, mistä ne kaikki ovat saaneet esikuvansa (toinen Kaikkien Kartanoromaanien Äiti on Kotiopettajattaren romaani): Täysi nobody-seuraneiti kohtaa Monte Carlossa kuuluisan kartanon omistajan, jonka vaimon kuolema vuosi sitten kuohutti koko Englannin seurapiirilehtiä. Ennen pitkää h... Lue koko vinkki »

Bernard Cornwell: Talvikuningas

Tarinat kuningas Arthurista, Graalin maljasta sekä Pyöreän pöydän ritareista ovat hyvin tunnettuja, ellei muuten, niin Monty Pythonista. Totuus tuskin oli yhtä ihmeellistä kuin taru, kiitos alati liioittelevan bardikunnan. Talvikuningas kertoo Arthurin tarinan sen osan, joka tapahtui ennen hänen kuninkaaksi nousuaan. Kertojaminä on eräs hänen us... Lue koko vinkki »

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Jälleen kerran tartuin klassikkoon yrmein otsin; päättäväisenä olin valmis kahlaamaan läpi melodramaattiset kirjallisuudenhistorian merkkitapahtumat voidakseni sitten olla kovin tyytyväinen egonkohennukseeni. Tai ehkäpä tein sen uteliaisuudesta. Joka tapauksessa, jälleen kerran sain todeta, että klassikot ovat klassikoita, koska ne ovat hienoja teo... Lue koko vinkki »

William Faulkner: Ääni ja vimma

Maailmankirjallisuuden klassikkoteos vuodessa pitää tulevan kirjastonhoitajan tiellä. Ääni ja vimma kertoo Compsonien perheestä, Amerikan Etelässä, suunnilleen aikavälillä 1920–1945. Maailmaa katsotaan Compsonien perheen jäsenten (joihin kuuluvat myös neekeripalvelijat) silmien kautta. Ja koska he eivät ole mikään seesteinen perhe, teos on yhtä ... Lue koko vinkki »

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni

Roald Dahl on lähinnä jäänyt minulle mieleen lastenkirjailijana. Oikea käsitys tai ei, kyllä Dahl osaa aikuisillekin kirjoittaa novelleja. Nämä iltasadut vain saattavat jättää valvomaan: loppu on tuskin koskaan onnellinen (mikä tietysti parhaimmillaan vain lisää mieleenpainuvuutta). Rakkaani, kyyhkyläiseni on koottu kahdesta erillisestä novellik... Lue koko vinkki »

Peter Mayle: Vuosi Provencessa

Leppoisaa, aivotyötä vaatimatonta, kertoilevaa kesä- tai sairastelulukemista aiheenaan Provencen kulttuuri ja uskomattomat ihmiset. Päätä rasittavaa juonta ei ole ja allegorioita on vaihteeksi turha etsiä. Huumori on englantilaista, ja Viisikoiden tapaan ei tätä kannata lukea nälkäisenä. Tämän kanssa kelpaa hihitellä auringonpistoksensaaneeno... Lue koko vinkki »
Kesäpuu

Guy Gavriel Kay: Fionavarin kuvakudos (sarja)

Pitkästä aikaa fantasiaa, jota lukee oikeasti uppoutuen! Kay ei tyydy luottamaan pelkkien fantasia-ainesten, miekkojen, magian ja rotujen kiinnittävän lukijan mielenkiinnon, vaan hän oikeasti kirjoittaa tarinaa tyylikeinoilla, rakenteella, sujuvalla kielellä! Fionavarin kuvakudos on, yllätys yllätys, kirjasarja, josta olen nyt kahlannut läpi ensimm... Lue koko vinkki »

George Orwell: Eläköön tuonenkielo!

Orwell kielsi aikoinaan ehdottomasti ottamasta uusia painoksia tästä teoksestaan. Se oli kuulemma yksinkertaisesti huono kirja. Rohkenen olla hänen kanssaan eri mieltä, ja suositella sen lukemista. Orwell kielsi painon myös joiltain muilta kirjoiltaan, ja oli lopullisesti tyytyväinen vain Eläinten vallankumoukseen. Meidän onneksemme tekijänoikeuksi... Lue koko vinkki »

Henry James: Naisen muotokuva

Niinkin laimeat naisasiaihmiset kuin minä saattavat tulistua tämän kuvauksen luettuaan. Amerikkalainen Isabel matkustaa sukulaistensa luo Eurooppaan. Hän on varma oman järkensä pystyvyydestä, ja tahtoo elää puhtaimmalla ja parhaimmalla, omatuntonsa hyväksymällä tavalla. Siis 1800-luvun malliin. Tässä voimantunnossaan hän hylkii kosijoita ja o... Lue koko vinkki »
Kaikki isäni hotellit

John Irving: Kaikki isäni hotellit

John Irvingin juonet, henkilöt ja tilanteiden luominen ei jätä ainakaan minua koskaan kylmäksi. Tätä kirjaa luetaan silmät joka hetki kuopistaan pulpahta­maisillaan. Sympaattinen perhe elää käsittämätöntä elämää. Päähenkilö John Berryn isällä on utopia hotellista, isosisko on liiankin kiehtova ja pikkusisarukset ou­toja. Äiti vaikuttaa ainoalta ... Lue koko vinkki »

John Irving: Garpin maailma

Irving hämmästyttää jälleen: 40-luvulla ei ollut helppoa olla yksinhuoltajaäiti. Sairaanhoitaja nimeltään Jenny nyt vain ei halunnut miestä riesakseen ja raiskaa siksi työpaikallaan lähes vihanneksena makaavan sotamiehen, joka viestii sitä nykyä heiluttamalla päätään ja ääntelemällä "garp". Että tästä lähdetään. Ehkä jotain voi tuon perusteella ... Lue koko vinkki »