Konkkaronkka

Linda Bondestam ja Laura Ruohonen: Konkkaronkka

Sekalainen konkkaronkka lähtee opastetulle matkalle. Seikkailulla on luvassa kovasti yllätyksiä, jokainen uusi aukeama on uusi kiehtova ympäristö. Kuinkas sitten kävikään? Tove Janssonin klassikkokirjan hengessä Konkkaronkka perustuu myös riimiteltyyn tarinankerrontaan ja reikäisiin sivuihin, joiden läpi näkyy jotain mielenkiintoista seuraavalta au... Lue koko vinkki »
Toisinaan valo hiipuu

Emma Sofianna Söderholm: Toisinaan valo hiipuu

Tuulikilta loppuu kolme vuotta kestänyt terapia. Uuden terapiajakson voisi saada viiden vuoden kuluttua, jos on akuutti tarve. Mutta onko ilman terapiaa ylipäänsä hengissä enää viiden vuoden päästä? Tuulikki on kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa, vaikka terapia onkin ohi. Arjen hallinta on palasina, masennus painaa päälle, paras ystävä Mikke on su... Lue koko vinkki »
Vainajaiset

Marja Kyllönen: Vainajaiset

Marja Kyllösen romaani Vainajaiset puhutti paljon ilmestyessään vuonna 2022. Osansa huomiossa oli Kyllösen epätavallisella kirjailijanpolulla. Ensimmäiset romaanit ilmestyivät 1997 ja 2001. Niiden perään aloitettu kolmas romaani ei sitten onnistunutkaan; se vaati lopulta parikymmentä vuotta hauduttelua. Mutta tulipa sitten hyvä! Jonnekin koillis... Lue koko vinkki »
Sinusta roikkuu valoa

Miira Luhtavaara: Sinusta roikkuu valoa

Ensitutustumiseni Miira Luhtavaaran tuotantoon oli hänen tuorein runokokoelmansa Pinnallisuus; se nousi suosikkilistalleni ja on yksi uusista kotimaisista runokokoelmista, joita herkästi suosittelen. Niinpä Luhtavaaran runoihin oli syytä tutustua enemmänkin. Toinen runokokoelma Sinusta roikkuu valoa vuodelta 2019 koostuu pitkälti roolirunoista, ... Lue koko vinkki »
Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövall: Ja pimeässä minä alan rakastaa

Anna Sjövall on ympäristötieteilijä, jonka esikoisrunokokoelma Ja pimeässä minä alan rakastaa on. Kuten kirjoittajan ammatista voi arvata, kokoelmassa sivutaan ympäristökysymyksiä. On vienoa kritiikkiä brasilialaista naudanlihaa kohtaan, kuvaus aukirevitystä suosta, hakkuuaukeasta. Ympäristökysymykset eivät kuitenkaan nouse kokoelman keskeisimmä... Lue koko vinkki »
Hyvä näin

Maarit Verronen: Hyvä näin

Maarit Verronen on yhdennessätoista novellikokoelmassaan oma luotettava itsensä. Kokoelman novellit ovat tiiviitä, usein sivun-parin vetoja. 200-sivuiseen kokoelmaan mahtuu 30 novellia, jotka on jaettu kahteen vuorottelevaan ryhmään: ”Maailma” ja ”Tiinan elämää”. Jälkimmäiset kertovat nimensä mukaisesti Tiinasta, jokseenkin tavallisesta suomalaises... Lue koko vinkki »
Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois

Anni Sumari: Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois

Anni Sumari on runoilijana tuttu Mitta ja määrä -runokokoelmasta, joka tosin jo yli 25 vuoden takaa, ja toisaalta yhdysvaltalaisen runouden suomentajana. Enostonen kuvastosta bongattu uusi kokoelma oli siis syystä tutustumisen arvoinen. Jo sen nimi lumoaa: Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois. Kuinka voisi olla kiinnostumatta! Olen ... Lue koko vinkki »
Silittäisinkö häntä vähän

Hanna Storm: Silittäisinkö häntä vähän

Lukuvuoden 2023 viimeiseksi jäänyt kirja, Hanna Stormin runokokoelma Silittäisinkö häntä vähän, oli samalla vuoden kolmas koiria käsitellyt runokokoelma. Lukema on melko korkea, etenkin en edes erityisemmin pidä koirista. Jokainen kolmesta kokoelmasta – ne kaksi muuta ovat Henriikka Tavin Remu ja Silja Kejosen Äiti ja sylikoira – on ollut omanlaise... Lue koko vinkki »
Mikado

Kaija Rantakari: Mikado

Kokoelman nimi tuo mieleen ainakin Gilbertin ja Sullivanin oopperan ja pelin, jossa poimitaan tikkuja. Kannessa on muutama tikku ristissä, joten kallistutaan siihen suuntaan (”auki pudonneet” mikadotikut mainitaankin). Kaija Rantakarin runokokoelmin läpikäynti on päätynyt nyt tähän viimeiseen jäljellä olevaan, Rantakarin esikoiskokoelmaan. Sekin on... Lue koko vinkki »
Oodeja korvalle

Helena Sinervo: Oodeja korvalle

Helena Sinervo tuli Tanssiva karhu -taipaleellani vastaan parinkin kokoelman verran ja muuhunkin Sinervon tuotantoon olen perehtynyt parin kokoelman verran. Niinpä tutkimusmatka jatkuu, tällä kertaa Sinervon vuonna 2003 ilmestyneeseen Oodeja korvalle -kokoelmaan. Sen runoja luonnehditaan takakannessa kepeän vakaviksi ja pakottomasti soiviksi. Ko... Lue koko vinkki »
Tähdet syntyvät sattumalta

Tittamari Marttinen: Tähdet syntyvät sattumalta

Monipuolinen ja ahkera kirjailija Tittamari Marttinen on ilmeisesti ensimmäistä kertaa säeromaanin kimpussa. Runoilijanahan Marttinen on uransa aloittanut, joten sikäli säkeiden kirjoittaminen on hänelle entuudestaan tuttua. Tähdet syttyvät sattumalta on uuden Rakkausmyrsky-trilogian avaus, eikä aihekaan ole varsinaisesti uusi avaus Marttisen tuota... Lue koko vinkki »
Onninno

Stina Saari: Onninno

Stina Saari voitti Tanssiva karhu -palkinnon esikoiskokoelmallaan Änimling, ja siksi päätyi aikoinaan minunkin lukulistalleni. Änimling on erinomainen, joten odotukset ovat korkealla uuden kokoelman suhteen. Onninno on jo päällisin puolin kiehtova: etukannessa ei lue mitään, kannet on vain koristeltu mustavalkoisin, graafisin kuvioin. Takakanteen o... Lue koko vinkki »
Suurenmoinen epävire

Aino Vähäpesola: Suurenmoinen epävire

Aino Vähäpesolan Suurenmoinen epävire herätti mielenkiintoa aiheensa puolesta: se kertoo urkujen historiaa käsittelevän tietokirjan kustannustoimittamisesta. Kirja-ala ei ole mitenkään tavaton aihe kirjallisuudessa, mutta näppituntumalta sanoisin, että kustannustoimittajat eivät ole aivan tavallisimpia päähenkilöitä lukemissani kirjoissa. Kirjailij... Lue koko vinkki »
Salit

Kaija Rantakari: Salit

Kaija Rantakarin kolmannessa runokokoelmassa Salit kierrellään taidegallerian tai museon saleissa katselemassa taidetta. Katse ei kuitenkaan liu’u teoksesta toiseen tuosta noin vain: “peilaan itseäni vernissasta, / sovitan kasvoja kasvoihin”. Tämä on yhteyden ja kosketuksen etsimistä: “etsin sinua gallerioista, / harvaan ja tiheään ripustetuilta se... Lue koko vinkki »
Koko meren laajuus

Kaija Rantakari: Koko meren laajuus

Tutustuin Kaija Rantakarin runoihin uusimman Kertosäe-kokoelman myötä. Se oli sillä tavalla ihastuttavasti aistillinen, että luonteva reaktio oli laittaa kaikki Rantakarin muutkin kokoelmat tilaukseen kirjastosta. Niistä ensimmäisenä tartun nyt Kalevi Jäntin palkinnolla ja Toisinkoinen-palkinnolla palkittuun Koko meren laajuus -kokoelmaan. Tämän... Lue koko vinkki »
Tämä liukasteleva sydän

Siri Kolu: Tämä liukasteleva sydän

Kahdeksasluokkalainen Didi on vanhempiensa eron jälkeen muuttanut äitinsä ja isoveljensä kanssa asumaan vähän ankeaan kerrostaloon radanvarteen. Uudessa koulussa on onneksi pari hyvää ystävää valmiiksi, mutta myös aivan uudet sosiaaliset ympyrät, joihin Didin on sujahdettava. Samalla Didin mielessä pyörii uusi larppi: edellinen oli iso menestys, mu... Lue koko vinkki »
Sutinasuodatin

Heidi Silvan: Sutinasuodatin

Lilli, Silja ja Oona pääsevät ysiltä. Edessä on vapauden kesä, mutta asiat saavat huonon käänteen heti koulun päättäjäispäivänä: Oonan poikaystävä Iiro nähdään kaulailemassa jonkun toisen tytön kanssa. Oonalla kun oli suuria odotuksia iltaa ja koulunpäättäjäisjuhlia varten – ehkä se olisi ollut juuri se ilta, jolloin Oona ja Iiro voisivat lähentyä ... Lue koko vinkki »
Kukkiva nahka

Janika Haataja: Kukkiva nahka

Janika Haatajan esikoiskokoelman alussa on kokoelman nimi useammalla kirjasimella. Ne ovat tuttuja tyylikirjasimia, kuten Comic Sans ja Jokerman. Nimiölehdelle on valittu kirjasimeksi kestosuosikki Papyrus. Taitto on runoilijan itsensä käsialaa – Haataja on graafinen suunnittelija, joka on opiskellut pakkausmuotoilua ja brändäystä – ja siten m... Lue koko vinkki »
Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen: Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen on palkittu runoilija, jolta olen itse tosin lukenut ainoastaan romaanin Nälkämaan laulu (Otava 2016). Se jätti sen verran myönteisen vaikutelman, että tähän uusimpaan runokokoelmaan kuvastosta tartuin. Edellisestä Oikarisen runokokoelmasta onkin aikaa: Värioppi ilmestyi vuonna 2012. Noin äkkiseltään Kiitos tästä yöstä -kokoelmas... Lue koko vinkki »
Seelanti

Kirsti Kuronen: Seelanti

”Hei, tahdotko olla kuuluisa? Toivotko, että mielipiteitäsi kuunnellaan ja arvostetaan?” Kun nuorelta kysyy näin, moni epäilemättä vastaisi kyllä. Niin käy Seelanti-kirjassakin. Joukko nuoria saa salaperäisen kutsun mukaan kansainväliseen tosi-tv-formaattiin. Se on niin salaperäinen, että kaikki yksityiskohdat ovat salaisuuden verhoamia. Kuusi n... Lue koko vinkki »