Puu-kirjan kannessa on värikästä tähtitaivasta ja pieni lintu.

Emmi Jormalainen: Puu

Emmi Jormalaisen sanaton kuvakirja Puu keikuttaa tavallista kuvakirjaformaattia kyljelleen. Kirjaa luetaan 90 asteen kulmassa tavalliseen nähden ja sen voi lisäksi aloittaa kummasta päästä tahansa. Kirjan sivuilla kuljetaan ylös ja alas puun runkoa: jos aloittaa lopusta, nousee juurakosta latvukseen ja jos aloittaa alusta, laskeutuu puun runkoa ala... Lue koko vinkki »
Rauhan alkuja -kirjan kannessa on tyttö kädessään pieni ruukku, jossa on kasvin taimi. Tytön molemmilla puolilla on korkeita auringonkukan varsia ja päällä auringonkukan kukka.

Liisa Kallio ja Essi Kummu: Rauhan alkuja

Rauhan alkuja kertoo Zofiasta, Ukrainasta Suomeen tulleesta tytöstä, joka hoitaa mielellään koulussa viilipurkkeihin kylvettyjä siemeniä ja niistä nousevia pikku taimia. Zofian ja Alisan välit ovat menneet jostain syystä rikki ja opettajan ja tulkki Oksanan välityksellä yritetään hieroa sovintoa tyttöjen välille, mutta heikolla menestyksellä. Mistä... Lue koko vinkki »
Kuka saa päättää? -kirjan kannessa isä ja lapsi istuvat hiekkarannalla meren äärellä. Taivas on vaaleansininen, siellä on lintuja, ja kauempana näkyy punavalkoinen majakka.

Jenny Lucander ja Jesper Wung-Sung: Kuka saa päättää?

Isä ja lapsi istuvat rannalla katselemassa merta. Lapsi kysyy, mikä hänestä tulee isona. Isä vastaa, että sen lapsi saa päättää itse. Juuri mitään muuta lapsi ei sitten saakaan päättää: hän ei saa päättää, kuinka monta aaltoa on olemassa, nouseeko aurinko, milloin liikennevalot vaihtuvat, tuleeko vesihanasta mehua, meneekö hän kouluun ja niin edell... Lue koko vinkki »
Kettu ja hiljaisuus -kirjassa pieni kettu istuu puun juurella silmät kiinni. Vieressä on pieni mato istumassa auringotuolissa lukemassa kirjaa aurinkolasit päässään.

Reetta Niemelä ja Eri Shimatsuka: Kettu ja hiljaisuus

Erityisen herkästä ja isokorvaisesta ketusta kertovan kuvakirjan on kirjoittanut Reetta Niemelä ja kuvittanut tekstiilisuunnittelija Eri Shimatsuka, jolle tämä on ensimmäinen lastenkirjakuvitus. Olen aikaisemminkin nähnyt tekstiilisuunnittelijoiden kuvittamia kuvakirjoja, eikä se huono tausta olekaan. Tässä kirjassa se näkyy siinä, että etenkin kuv... Lue koko vinkki »
He, jotka jäävät jäljelle -kirjan kannessa on isä, kaksi lasta, mummo ja koira hautakiven äärellä. Mummo ja toinen lapsista kaataa kastelukannulla vettä hautakiven edessä oleville kukille.

Siri Ahmed Backström ja Karin Saler: He, jotka jäävät jäljelle

Kuolemaa voidaan käsitellä lasten kuvakirjoissa monin tavoin. Toisinaan käsittelytapa on lyyrisempi ja etäisempi, toisinaan konkreettisempi. Ruotsalainen He, jotka jäävät jäljelle kallistuu konkreettisen puolelle. Jo kansikuvassa perhe on kokoontunut hautakiven äärelle. Karin Saler palkittiin tästä esikoislastenkirjastaan kuvittaja Siri Ahmed Backs... Lue koko vinkki »
Tuulen myötä -kirjan kannessa on vesivärein tehtyjä pehmeärajaisia vihreitä puita ja varsin viitteellinen ranta, jossa on valkoisia pieniä veneitä.

Sanna Pelliccioni ja Katri Tapola: Tuulen myötä

Tuulen myötä -kirjassa huomio kiinnittyy ensimmäisenä utuiseen vesiväreillä tehtyyn kanteen, jossa pehmoiset puut vihreän eri sävyissä ovat vaaleanturkoosin järven rannalla. Kirja todistaa Sanna Pelliccionin monipuolisuutta taiteilijana: tyylillisesti tämä on hyvin kaukana vaikkapa Onni-poika-kirjojen lapsellisesta selkeydestä. Katri Tapolan kir... Lue koko vinkki »
Simpukkakaupunki-kirjan kannessa kaksi lasta leikkii hiekkarannalla vedenrajassa ja rakentaa hiekasta kaupunkia, jonka ämpäritalot on koristettu simpukankuorin.

Satu Kettunen ja Mila Teräs: Simpukkakaupunki

Ama tulee äitinsä kanssa rannalle, mutta vaikka päivä on kaunis, mieltä painaa huoli. Koti on jossain kaukana meren takana, ympärillä ihmiset puhuvat vierasta kieltä ja isäkin on joutunut jäämään taakse kotimaahan. Onneksi isän kanssa voi sentään puhua puhelimessa joka päivä.  Uutiset kotimaasta ovat mustia ja harmaita, mutta sen syvemmälle... Lue koko vinkki »
Alma ja ilmapallo -kirjan kannessa on punaista ilmapalloa puiden alla syleilevä tyttö, jolla on päässä propellilippis ja vieressään puun oksalle ripustettu keppihevonen.

Erika Kallasmaa ja Nora Lehtinen: Alma ja ilmapallo

Nora Lehtisen lastenkirja kuvaa klassista lapsuuskokemusta. Alma saa syntymäpäiväjuhlista ihanan punaisen ilmapallon, jonka kanssa hän viettää kaiken aikansa. Ilmapallo on mainio kaveri, sillä se seuraa Almaa joka paikkaan. Mutta sitten käy se, mitä jokainen aikuislukija ainakin osaa odottaa tapahtuvaksi. Alma unohtaa ilmapallon pieneksi hetkek... Lue koko vinkki »
Suurenmoinen Rosabel -kirjan vaaleanpunaisessa kannessa on leikattu ympyrä, jonka läpi näkyy kuva pulleasta harmaasta pikkuponista.

Linda Bondestam ja Malin Kivelä: Suurenmoinen Rosabel

Suurenmoinen Rosabel -kirjan kanteen on leikattu iso pyöreä reikä, josta näkyy riemukas pallomainen pikkuponi Rosabel. On vähän yllättävääkin, miten paljon reiästä kirjan kannessa voi olla iloa. Kirja kertoo tästä pikkuponista, joka asuu tallilla ylväiden hevosten kanssa. Vaikka poni on pieni ja pullea, se ei arkaile lähteä estekisaan häntä pilk... Lue koko vinkki »
Viisi hauvaa -kirjan kannessa viisi päiväkoti-ikäistä lasta katselee ovesta ja ikkunasta ulos.

Malin Klingenberg ja Maria Sann: Viisi hauvaa

Malin Klingenberg ja Maria Sann ovat tehneet jo kolme kuvakirjaa samasta lapsikolmikosta. Kirjoilla on ruotsiksi kauniista yhteensointuvat nimet Främlingarna, Rymlingarna ja Gamlingarna; suomeksi ne ovat Viisi hauvaa, Karkulaiset ja Vanhukset. Ensimmäisenä ilmestyi tämä, jossa Linnea kertoo päiväkodin hiekkalaatikolla uutisen: heille tulee vauvoja.... Lue koko vinkki »
Pohjaton reppu -kirjan kannessa Rosali-tyttö seuraa lelupossuaan näkymättömän repun uumeniin. Taustalla on mielikuvitusmetsän polkuja, joita pitkin kulkevat jäniksen jäljet.

Maria Vilja: Pohjaton reppu

Taidekasvattaja ja sosionomi Maria Viljan Näkymätön reppu -sarjan kirjoissa käsitellään lasten erityisherkkyyttä reppumetaforan kautta. Erityisherkkyys on näkymätön reppu, johon päivän mittaan kertyy kaikenlaisia havaintoja ja huomioita. Nämä huomiot ovat itsessään miellyttäviä, neutraaleja tai häiritseviä, mutta kun niitä kertyy reppuun tarpeeksi,... Lue koko vinkki »
Keinulauta-kirjan kannessa on vihreää maata, sininen taivas ja keltaisen kolmion päälle aseteltu keinulauta. Ritari on ratsastanut hevosellaan keinulaudan päälle. Laudan toisessa päädyssä on koholla kirjan ja kirjailijan nimi.

Joaquín Camp: Keinulauta

Argentiinalaisen kuvittajan Joaquín Campin kannessa on kuvattuna selkeä vihreä maa ja sininen taivas, ja maan päällä on keinulauta, jolle on ratsastanut haarniskoitu ritari. Kuvitustyyli on vahvaa: väripinnat ovat varsin yksivärisiä ja voimakkaasti väritettyjä, ja kynänvedot näkyvät kuvituksessa vahvasti. Hyvin yksinkertaista ja selkeää tyyliä, sii... Lue koko vinkki »
Onko se minä? -kirjan kannessa on kirjan nimi isoin värikkäin kirjaimin, sammakko, kukkanen vesisateessa ja puolukanvarpu.

Anne Vasko ja Sanna Sofia Vuori: Onko se minä?

Jonkinlaisena esipuheena tämän kuvakirjan nimiösivulla lukee: “Tämä kirja vie teidät, pienet isojenne kanssa, retkelle pohtimaan omaa ainutlaatuista olemassaoloanne” ja lisäksi kehotetaan kokemaan kirja kaikilla aisteilla. Kirjassa tapahtuu arkisia asioita: lähdetään ulos, katsellaan luontoa, ihmetellään missä minä olen. Olenko minä pihapolulla ... Lue koko vinkki »
Lunta sataa, Lupo! -kirjan kannessa on koiran kasvot. Koira on valkoinen ja sillä on musta kirsu ja mustat luppakorvat. Koiran kirsulle on satanut lumihiutale.

Réka Király ja Marika Maijala: Lunta sataa, Lupo!

Réka Királyn ja Marika Maijalan Lunta sataa, Lupo! näyttää isommalta kirjalta kuin onkaan. Kansien välistä paljastuu paksut pahvisivut ja luukkukirja. Varsin pienten lasten kuvakirjassa ihmetellään Lupoa, laikukasta koiraa, ja lumen satamista. Kirjan vetovoima perustuu yksinkertaiseen kuvitukseen: laikkuihin, palloihin ja selkeisiin muotoihin. V... Lue koko vinkki »
Ääniä puistossa -kirjan kannessa on puiston puiden rajaama käytävä, jonka yllä on tukeva katos punaisia puiden lehtiä. Käytävän päässä näkyy kaksi ihmismäistä vaatteisiin pukeutunutta apinalasta ja sivummalla säntäilee kaksi koiraa.

Anthony Browne: Ääniä puistossa

Anthony Browne (s. 1946) palkittiin ensimmäisenä brittiläisenä lastenkirjakuvittajana elämäntyöstään Hans Christian Andersen -mitalilla. Tämä on merkittävin palkinto, jonka lastenkirjojen kuvittaja voi saada. Brownella onkin takanaan pitkä ura lastenkirjojen parissa. Brownen tuotantoa on suomennettukin jonkun verran vuosien varrella. Ääniä puist... Lue koko vinkki »
Suden hetki -kirjan väriliiduilla piirretyssä kannessa on yläreunassa kaupungin katu ja liikennettä (kaksikerrosbussi, lastenvaunut, penny-farthing-pyörä). Alareunassa on hienosti pukeutuneita koiraihmisiä katselemassa jotakin.

Marika Maijala: Suden hetki

Marika Maijalan toinen oma kuvakirja Suden hetki eroaa selvästi Ruusun matka -esikoisesta. Siinä missä esikoinen oli todella isokokoinen kirja, Suden hetki on paljon käteensopivamman kokoinen pieni kirja. Sivuja on runsaammin ja tekstiä on paljon enemmän. Maijalan kuvitus toimii kuitenkin hyvin myös pienemmillä sivuilla. Tyyli on edelleen varsin... Lue koko vinkki »
Miu ja hyvän kierre -kirjan kannessa on pikkusisarus ja isosisarus, pehmoeläimen näköisiä liikereitä molemmat, katselemassa toisiaan ystävällisen näköisinä.

Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen: Miu ja hyvän kierre

Lasten kuvakirjojen arvioimiseen voi tulla tilaisuuksia yllättävissä paikoissa. Tähän kirjaan törmäsin kummitytön kolmivuotisjuhlissa: päivänsankari oli saanut tällaisen tunnetaitokirjan lahjaksi. Lieneekö sitten ajateltu, että vauvaikäisen pikkusiskon kanssa tulisi vielä tarvetta hyvän kierteen ruokkimiselle. Mikäpä ettei! Tunnetaidot ovat tärk... Lue koko vinkki »
Mitä on olla minä -kirjan kannessa on piirroksia ihmisistä uimahallissa: iso mies hyppytelineellä, nainen pitämässä pienen lapsen kädestä, nainen kuvattuna uimassa, raskaana oleva nainen makaamassa jalat nostettuina ylös ja keskellä kirjan päähenkilö Ruska alastomana.

Laura Ertimo ja Sanna Pelliccioni: Mitä on olla minä

Jos olet joskus pohtinut mitä kehopositiivisuus tarkoittaa, Mitä on olla minä on kelpo esimerkki. Tämä kuvakirja kertoo lapsen ja mummin uimahallimatkasta. Uimahallissa tehdään sitä mitä siellä on tapana tehdä, ja niin tekevät kaikki muutkin: kirjassa nähdään monenlaisia kehoja tavanomaisissa puuhissaan, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Sit... Lue koko vinkki »
Karkulaiset-kirjan kannessa on päiväkodin aita, jonka edustalla näkyy lapio ja hiekkalaatikkokaivinkone ja aidan ali menevä tunneli. Aidan takana on kukkia täynnä oleva niitty ja kuvasta pois juoksevan lapsen jalka.

Malin Klingenberg ja Maria Sann: Karkulaiset

Joona, Linnea ja Ebba ovat päiväkodissa, vaikka ovatkin jo vähän vanhoja sellaiseen. Aidan lähettyviltä löytyy kuoppa: sehän on heidän vanha tunnelinalkunsa. Nyt käytössä olisi uudet, paremmat lapiot ja lapsetkin ovat jo paljon vanhempia kuin ennen – nyt on sopiva aika pakenemiselle! Lapset tietävät, että päiväkodin hoitaja Mona on väsynyt ja yl... Lue koko vinkki »