Kirjeitä murhakartanosta -kirjan kannessa on piirros kartanon pihanäkymästä.

Maria Aalto: Kirjeitä murhakartanosta

Kirjeitä murhakartanosta on nimimerkillä Maria Aalto kirjoittavan kirjailijan pehmodekkariesikoisteos. Kirja aloittaa nostalgisen Aku Lagerlund -sarjan, jossa seurataan nuoren naisen kasvua rikollisen mielen asiantuntijaksi. Kirjassa hypätään iloiselle 1960-luvulle, jolloin lavatanssit olivat voimissaan. Naiset pukeutuivat kauneimpiin mekkoihins... Lue koko vinkki »
Armoton-kirjan kannessa viininpunaiseen pitsiin pukeutunut ihminen pitelee kädessään köyttä.

Christian Rönnbacka: Armoton

Armoton on Christian Rönnbackan Hautalehto-sarjan 13. dekkari. Sarja sijoittuu Porvooseen, jossa komisario Antti Hautalehto vastaa tiiminsä kanssa rikostutkinnasta. Hautalehdon tiimiin kuuluvat eläkkeelle jäämistä suunnitteleva Tarmo ”Pappa” Lindfors, rikoskonstaapeli Jonna Holm, rikostutkija Simon Kannas, ja uutena tiimiläisenä Linda Sund. Haut... Lue koko vinkki »
Viimeinen rukous -kirjan kannessa on käsi, joka pitelee naulapyssyä. Taustalla näkyy synkkää yötaivasta ja kirkon siluetti.

Jukka-Pekka Palviainen: Viimeinen rukous

Viimeinen rukous on Jukka-Pekka Palviaisen kotikaupunkiinsa Raumalle sijoittuvan Taikkonen Raumalta -sarjan toinen osa. Ensimmäinen kirja Tavoittelemanne henkilö on tapettu vuodelta 2024 oli hänen esikoisdekkarinsa Rikosylikonstaapeli Teemu Taikkosen tiimiin kuuluvat rikoskonstaapelit Nelli Nurminen ja Artturi Kataja. Nelli on tehokas nuori poli... Lue koko vinkki »
Lihakirjan punaisessa kannessa on epämääräinen, hieman ruhoa muistuttava muoto, jota kohti kurottaa käsiä sekä kannen ala- että yläreunasta.

Laura Gustafsson: Lihakirja

Goodreadsissa joku toivoi Laura Gustafssonin voittavan tällä kirjallaan Finlandia-palkinnon ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän olen samaa mieltä. Lihakirja on värikkäintä tekstiä, mitä olen tänä vuonna lukenut, ja samalla varsin taitavasti kirjoitettua, herkullisen pisteliästä tekstiä, joka on täynnä teräviä huomioita. Kyseessä on rom... Lue koko vinkki »
Lumenlaulajan kannessa on käsi, josta kasvaa punamustia sulkia. Taustalla näkyy talvista metsämaisemaa.

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Palkitun fantasia- ja scifikirjailija Emmi Itärannan uusi romaani Lumenlaulaja alkaa Sammatista vuonna 1884. Historiansa tarkkaan tuntevat voivat muistaa, mitä tuolloin tapahtui: Elias Lönnrot kuoli. Kuoleman lähestyessä Lönnrotia tulee tapaamaan tuonpuoleisesta hahmo, joka vaatii, että Lönnrotin on kuultava hänen syntylaulunsa ennen lähtöään. Hahm... Lue koko vinkki »
Kuka pimeässä kulkee kirjan kannessa on tummasävyisiä lumpeita, oletettavasti naisen käsivarsi ja vähän hiuksia kannen reunassa. Kokonaisuus viittaa lammessa kelluvaan naisen ruumiiseen.

Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee

Käsissäni on jo viides Elina Backmanin Saana Havas -dekkari. Olen kaikki edellisetkin lukenut ja tykännyt. Tykkääjiä riittää, koska kirjojen käännösoikeudet on myyty jo 17 maahan. Kuka pimeässä kulkee on tuttua Backmania, jossa tutuksi tulleet henkilöt ratkovat murhia, joilla ei mässäillä. Kaikki on jo tapahtunut, kun saavutaan paikalle ihmettel... Lue koko vinkki »
Maahan kätketty -kirjan kannessa on vihreällä taustalla talo. Talo on irtonaisen kallion päällä ja kallion sisällä talon alla on punaisella valaistu kellari.

John Ajvide Lindqvist: Maahan kätketty

John Ajvide Lindqvist nousi suuren yleisön tietoisuuteen romantiikkaa ja kauhua yhdistelevällä Ystävät hämärän jälkeen -kirjallaan. Tämän jälkeen hän on ajautunut hiljalleen muutaman kauhuteoksen myötä jännityskirjallisuuden pariin. Maahan kätketty on päähenkilönsä nimeä kantavan Julia Malmros -sarjan toinen osa. Julia Malmros on menestyskirj... Lue koko vinkki »
Tarina viidestä kilometristä -kirjan keltaisessa kannessa on oranssi kuva juoksevasta miehestä ja kirjan nimi isolla tekstillä.

Marko Tapio: Tarina viidestä kilometristä

Marko Tapio (oik. Tapper, s. 1924 Saarijärvi, k. 1973 Seinäjoki); esikoisteos Lasinen pyykkilauta, 1952, pääteoksina kesken jäänyt sarja, Arktinen hysteria I ja II vuosilta 1967 ja 1968. Välissä muutama "henkiin jäänyt" teos, kuten dostojevskimäinen Aapo Heiskasen viikatetanssi vuodelta 1956. Joka tapauksessa Marko Tapio on pysyvä palanen suomalais... Lue koko vinkki »
Öidenvartijan kirja -kirjan kansi on punainen ja koristeltu metallisilta näyttävillä koristeheloilla kulmissaan. Reunasta tulee tyylitelty sammakkokuvio.

Maria Carole: Öidenvartijan kirja

Paksu fantasiatarina alkaa Marosasta, Keltaanmetsässä vanhempiensa kanssa asuvasta kattilakauppiaan tyttärestä. Marosan elämä on ankeaa ja ilotonta, joten kun eräälläkin myyntimatkalla lumoava mies houkuttelee Marosan mukaansa, hän lähtee ja jättää perheensä. Tarinanlaulaja Rudolfin matkaan kun kerran lähtee, pois ei kuitenkaan ole helppo päästä.&n... Lue koko vinkki »
Elektra

Markku Pääskynen: Elektra

Markku Pääskynen on kotimainen pitkän linjan kirjoittaja ja kustannustoimittaja, jonka viimeisin kirja tarttuu klassiseen aiheeseen. Nimi kertoo mistä on kyse: ollaan antiikin Kreikan Elektra-myytin äärellä. Tämän kirjan Elektrana toimii Erika, jonka perhe omistaa oskilloskooppeja valmistavan teollisuusyrityksen Oy Elektra Ab. Tapahtumat alkavat... Lue koko vinkki »
Kaksitoista villiä varsaa

Anne Holt: Kaksitoista villiä varsaa

Entinen rikostutkija Hanne Wilhelmsen on katkeroitunut ja pettynyt. Heti kirjan ensimmäisellä sivulla käy ilmi, että hänen pitkäaikainen puolisonsa Nefis, joka ei kestä enää heidän riitaista liittoaan ja Hannen negatiivisuutta, aikoo lähteä pois ja ottaa vielä mukaansa pariskunnan 19-vuotiaan tyttären Idan. Hanne jää istumaan pyörätuoliin, jossa hä... Lue koko vinkki »
Keuhkopuiden uni -kirjan kannessa on vaaleanpunainen korsetti, josta pursuaa paljon kasvillisuutta joka suuntaan.

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni

Siiri Enoranta on kehitellyt taas jotain perin kummallista. Keuhkopuiden uni on kuvaus seurapiireistä, mutta näissä tanssiaisissa ei tanssahtele tavallisia ihmisiä. Vihreäihoiset, siivekkäät Homo arborikset ovat luonnon kanssa läheisessä yhteydessä elävää melko pienen elämänpiirin väkeä, sillä heidän on joka yö kiinnityttävä keuhkopuihinsa. Jotkut ... Lue koko vinkki »
Isoveli

Skúli Sigurðsson: Isoveli

Joskus käy niin, eikä ihan harvoinkaan, että johonkin ennalta kehuttuunkin kirjaan on erityisen vaikea päästä sisälle ja hankalan alun kuluessa tekisi mieli jättää koko juttu kesken. Niin minulle oli vähällä käydä tämän Isoveli-dekkarin kanssa, mutta onneksi jatkoin, vaikka tapahtumat tuntuivat aluksi tylsiltä ja islanninkieliset nimet ja niistä mu... Lue koko vinkki »
Kylmä kuin Kymi

Risto Malin: Kylmä kuin Kymi

Tämä kirja oli taas sellainen helmi, jota odotin ja jota en tohtinut lukea ahmimalla, vaan hitaasti nautiskellen, koska oli jotenkin niin kivan yllättävää aina se, mitä sieltä tulee, kun sivua kääntää. Olin lukenut Risto Malinin edellisen kirjan Anjalankosken salaisuus, josta pidin tavattomasti. Sama juttu tämän kirjan kanssa. Kirjan päähenkilö... Lue koko vinkki »
Paha äiti

Karin Fossum: Paha äiti

Paha äiti oli hyytävä kirja. Suorastaan jäätävän hyytävä, mitä määrettä ainakin urheiluselostajat tapaavat nykyään käyttää. Kaukana kaikesta hyvän mielen lukemisesta, mutta psykologisesti tavattoman oivaltava ja uskottava kaikessa karuudessaan. Aksel ja Ellinor Adelson ovat eläneet lapsuutensa ja nyt sitten myös aikuisuutensa kamalassa perheessä... Lue koko vinkki »
Vitutuksen voima

Timo J. Tuikka: Vitutuksen voima : Suomalaisen katkeruuden historia

Noni, nyt oli käsissäni aivan huikea katsaus historiaan. Nimenomaan asioihin ja tapahtumiin, missä on vituttanut ja raskaasti ja mitä siitä on seurannut. Voisin ihan äkkiä kuvitella, jopa olettaa, kuinka moni kavahtaa, kun puhutaan vitutuksesta, ettei voisi tarttua kirjaan ollenkaan. Silti tiedän, että on porukkaa, jotka juuri sen takia kiinnostuva... Lue koko vinkki »
Varjo vedessä

Inger Frimansson: Varjo vedessä

Luin tovi sitten Inger Frimanssonin jännitysromaanin Hyvää yötä, rakkaani, ja tämä Varjo vedessä -kirja on takakansitekstin mukaan itsenäinen jatko sille. Koska olen pitänyt kovasti lukemistani Frimanssonin kirjoista, päätin olla perusteellinen ja käydä läpi koko sarjan, jolle nyt vuonna 2022 on ilmestynyt viimeisin osa. Kovin vauhdikkaasti Frimans... Lue koko vinkki »
Veteen syntyneet

Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet

Eeva on kotoisin pienestä kylästä jostain kaukaa pohjoisesta. Hän on palannut kotikyläänsä neljän vuoden poissaolon jälkeen. Kylän elämä on pyörinyt runsaskalaisen joen ympärillä, mutta joki on edelleen tyhjänä kaloista. Kukaan ei enää kalasta, paitsi Eevan isäpuoli Eino ja velipuoli Alarik, eivätkä hekään mitään kalaa enää saa. Eeva on tullut t... Lue koko vinkki »
Hyvää yötä, rakkaani

Inger Frimansson: Hyvää yötä, rakkaani

Tutustuin tähän parinkymmenen vuoden takaiseen kirjaan melko erikoisella tavalla: olin valikoinut etukäteen vuoden 2022 kirjoista luettavakseni Inger Frimanssonin romaanin Lintulapsi. Sen mainittiin olevan itsenäinen osa Justine Dalvikista kertovassa trilogiassa, mutta vähän aikaa teosta selailtuani päätin, että tästä Justinesta on saatava tietää k... Lue koko vinkki »
Minuutin mittainen ikuisuus

Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus

On kolme sääntöä: älä itke, älä vasikoi, kosta. 15-vuotiaan Willin isoveli Shawn on murhattu, ja nyt Willin pitää tappaa veljen murhaaja. Will on varma siitä, kuka on syyllinen, onhan? Hän ottaa Shawnin aseen ja lähtee hissillä alas kadulle. Alas on pitkä matka, niin pitkä, että sen sisään mahtuu kokonainen romaani. Jason Reynolds on kehuttu ame... Lue koko vinkki »