Sielunpiirtäjän ilta -kirjan kannessa on maalauksesta rajattua keltaista eri tavoin laskostuvaa kiiltävää kangasta.

Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta

Joel Haahtelan kirjoja olen aina odottanut ja ihastunut joka kerta, niinpä nytkin. Kun olin niin hätäinen, etten ehtinyt tarttua kirjaan, niin meninpä sitten kuuntelemaan... Niin tein ja valitettavasti minun kohdallani ei äänikirjaversio nyt toiminut. En päässyt ollenkaan mukaan. Kun sitten tartuin kirjaan, se otti minut niin syleilyynsä, etten ole... Lue koko vinkki »
Venus ja minä -teoksen kannessa on Rene Magritten teos The Difficult Crossing, jossa on sisätilassa valkoinen pylväs ja pöytä jonka yksi jalka on ihmisen jalka ja pöydällä punaista lintua pitelevä valkoinen irtokäsi. Katossa on verhotanko, jonka päällä kangas ja takaseinällä myrskyävä meri, joka voi olla ikkuna tai maalaus.

Emi Yagi: Venus ja minä

Japanilaisen Emi Yagin esikoisromaani Tyhjyyspäiväkirja kuvasi kolmikymppistä japanilaista toimistotyötä tekevää naista, joka päätti heittäytyä raskaaksi saadakseen vähän armoa toimistotyön kuormituksista. Äitiyteen kuuluu kuitenkin kelpo annos suorittamista ja kirja sai loppuaan kohden vähän hämmentäviäkin käänteitä. Yagin toinen romaani Venus ... Lue koko vinkki »
Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23

Aluksi pakollinen sisältövaroitus: jos etsit tyynen iloiseksi tekevää lukemista, lue jotain muuta. Klo 17.23 on nimittäin kaikessa esteettisyydessään ja tyylikkyydessään häiritsevä kirja, eivätkä sen kysymykset päästä lukijaa helpolla. Lopputuloksena on kuitenkin merkillisen ehjä lukuelämys, joka herättää paljon ajatuksia meillä harvemmin käsitelly... Lue koko vinkki »
Päiväretki varjojen maahan

Pirjo Hassinen: Päiväretki varjojen maahan

Olen jo kauan pitänyt kovasti Pirjo Hassisen kirjoista, ja mahtava tuotanto hänellä onkin: vuonna 1991 julkaistun esikoisteoksen Joel jälkeen häneltä on ilmestynyt parin vuoden välein mainioita romaaneita, eikä tämä Päiväretki varjojen maahan tuota edelleenkään pettymystä. Sen ulkoiset tapahtumat sijoittuvat vuorokauden sisään, mutta muistot ulo... Lue koko vinkki »
Psykiatrini

Milja Sarkola: Psykiatrini

Missä kulkee mielikuvituksen ja toden raja? Mitä oikeastaan voimme tietää toisesta ihmisestä, etenkään muutaman tapaamisen perusteella? Mitä fantasiamme kertovat meistä? Tällaisten kysymysten, ja monenlaisten muidenkin, parissa kulkee Milja Sarkolan uusi kirja. Anonyymiksi jäävä näytelmäkirjailijana toimiva minäkertoja etsii psykoterapeuttia Kel... Lue koko vinkki »
Nämä pienet asiat

Claire Keegan: Nämä pienet asiat

Irlantilainen Claire Keegan tunnetaan Wikipedian mukaan parhaiten novelleistaan. Niitä häneltä ei ole suomennettu, mutta eivät nämä suomennoksetkaan pitkiä ole: Nämä pienet asiat on pienoisromaani ja toinen suomennos Kasvatti on sekin alkujaan The New Yorkerissa ilmestynyt novelli.  Vaan pituus ei ole kirjassa ratkaisevaa; moni painava roma... Lue koko vinkki »
Kävelymusiikkia

Eeva-Liisa Manner: Kävelymusiikkia : Proosateokset

Eeva-Liisa Manner oli tärkeimpiä suomalaisia runoilijoita, todellinen mestari. Hän kirjoitti myös proosaa. Manneriin erikoistunut Tuula Hökkä on toimittanut Mannerin proosateoksista Kävelymusiikkia-kirjan, johon on koottu Mannerin kolme romaania, novellikokoelmat ja lisäksi nipun lehdissä julkaistuja novelleja. Prosaistina Manner ei ollut järin pit... Lue koko vinkki »
Viime ajat

Katja Raunio: Viime ajat

Katja Raunio on kiinnostava kirjailija, jonka toinen romaani Sinun päiväs koittaa teki vaikutuksen. Samassa huumassa luettu esikoisromaani Käy kaikki toteen ei sitten niin osunutkaan, joten Viime ajat saapui luettavaksi ristiriitaisin odotuksin. Kyseessä on pienoisromaani: vähän reilut sata pienikokoista sivua. Teksti virtaa sivuilla vapaasti; k... Lue koko vinkki »
Yksityiskohdat

Ia Genberg: Yksityiskohdat

Elämme oman tarinamme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat – en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. Kaikki vaikuttaa itsestäänselvältä kun minulla on kuumetta tai kun olen rakastunut, silloin ”minä” väistyy j... Lue koko vinkki »
Kipulintu

Pirkko Soininen: Kipulintu

”Kirjoittamisen tila on hänen yksityinen maailmansa, jossa hän voi luoda toisia maailmoja. Kirjoittamisen tila on aina olemassa, se on hänessä, ja hänen on mahdollista siirtyä siihen hyvin helposti. Kirjoittaminen on hengitystä, ilmaa, hänen minuutensa, hänen tilansa, johon hän solahtaa vaivattomasti. Se on lahja ja välttämättömyys.” Kipulintu ... Lue koko vinkki »
Alaiset

Olga Ravn: Alaiset : 2100-luvun työpaikkaromaani

Millaista on työnteko 2100-luvulla? Kovin selvää kuvaa siitä ei tästä kirjasta saa. Tanskalainen kirjailija Olga Ravn on kirjoittanut kirjan, joka koostuu joukosta numeroituja todistajanlausuntoja, jotka on kerätty avaruusaluksen työntekijöiltä. Niillä haluttiin selvittää ”työntekijöiden ja oleskeluhuoneissa olevien esineiden välisiä suhteita”. ... Lue koko vinkki »
Ikävän jälkeen

Ann-Luise Bertell: Ikävän jälkeen

Joskus käsiin osuu melkein yllättäen pieni helmi, jonka hohtoa voi vain ihmetellä. Sanon kuitenkin että melkein, sillä olisihan minun pitänyt tuntea ainakin Ann-Luise Bertellin nimi, hän kun oli sekä Finlandia- että Runeberg-palkintojen ehdokkaana kirjastaan Oma maa vuonna 2020. Mutta niin vain meni sekin ohi. Nyt kuitenkin löysin läheisen lukijays... Lue koko vinkki »
Neitsytlento

Riikka Ulanto: Neitsytlento

Runoilija Riikka Ulannon ensimmäinen romaani on ulkoisilta piirteiltään lähel­lä runoteosta. Vain satasivuinen romaani on pieni teos, jonka kieli on runollista ja luovaa. Sisältö kuitenkin ravistelee. Kirja kertoo nuoresta naisesta, Kaisusta, jolla menee lujaa. Mutta hänhän on kuuluisa ja siksi hänet on tuotu hotelliin piiloon faneilta. Hotellissa ... Lue koko vinkki »
Uiden kotiin

Deborah Levy: Uiden kotiin

Voi kuule yksinäisyys huokaa... Oivallisen Elämisen hinta -teoksen jälkeen halusin tutustua Deborah Levyn romaaneihinkin. Valinta oli helppo: ainoa suomennos on toistaiseksi Fabriikin julkaisema ja Laura Vesannon suomentama pienoisromaani Uiden kotiin. Tapahtumat sijoittuvat Etelä-Ranskaan vuoteen 1994. Kuuluisa englantilainen runoilija Joe ... Lue koko vinkki »
Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim tarjoaa tuoreimmassa kirjassaan kaksi pienoisnovellia. Eliaksen seikkailut Isis-maassa kertoo nimensä mukaisesti Eliaksesta, jonka Isis on kaapannut joukkoihinsa. Nuorukainen työskentelee kokin apulaisena Isisin päämajassa Mosulissa. Päämaja sijaitsee vanhassa dominikaanien kirkossa – koska Yhdysvallat ei halua tehdä iskuja kirkkoi... Lue koko vinkki »
Lapsuus

Tove Ditlevsen: Lapsuus

Tanskalainen kirjailija Tove Ditlevsen (1917–1976) on ollut Suomessa suurelle yleisölle ilmeisesti melko tuntematon, mutta ei ole sitä enää, koska laadukas kustantamo S&S ja upea kääntäjä Katriina Huttunen ovat lähteneet julkaise­maan suomeksi hänen omaelämäkerrallista trilogiaansa. Nyt ilmestyneessä Lapsuus-osassa Ditlevsen kuvaa herkästi j... Lue koko vinkki »
Paljastus

Domenico Starnone: Paljastus

Domenico Starnonen Paljastus sekä sitä edeltävät suomennokset Solmut (2018) ja Kepponen (2019) ovat kaikki olleet pieniä helmiä – pieniä kooltaan, mutta suuria arvoltaan. Lyhyesti luonnehdittuna Solmut oli eräänlainen psykologinen jännityskertomus ja Kepponen piti sisällään vallan paljon huumoria. Mutta Paljastus on taas aivan erilainen. Se on t... Lue koko vinkki »
Valkoinen kirja

Han Kang: Valkoinen kirja

Korealaiselta Han Kangilta on suomennettu tähän mennessä omituinen Vegetaristi ja erinomaisen kiehtova historiallinen Ihmisen teot. Uutuus Valkoinen kirja kallistuu taas sinne omituisempaan suuntaan. Pienoisromaani on hädin tuskin satasivuinen teos, joka kertoo paitsi valkoisesta väristä, myös menetyksestä, surusta ja kuolemasta. Omaelämäkerrall... Lue koko vinkki »
Lopussa minun pitäisi kuolla

Hannele Mikaela Taivassalo: Lopussa minun pitäisi kuolla

On olemassa paljon rakkausromaaneja eikä ole ollenkaan tavatonta, että niissä kuvataan naisen rakkautta varattuun mieheen. Hannele Mikaela Taivassalon kirja on sellainen, mutta jo sen nimikin on vähän ironinen: klassisen kolmiodraaman, kuten vaikkapa Anna Kareninan, lopussa nainen kuolee, kun taas Taivassalo kirjoittaa lakonisesti romaaninsa viimei... Lue koko vinkki »
Tähden hetki

Clarice Lispector: Tähden hetki

Clarice Lispectorin Passio jätti vähän kylmäksi, mutta uskaltauduin silti lukemaan kirjaston hyllystä bongaamani Tähden hetken. Lyhyt sivumäärä rohkaisi tarttumaan – kirja on ihan pienoisromaanimittaa, varsinainen tarina on alle satasivuinen. Kannatti tarttua, sillä tämä oli kyllä oikein mainio. Tähden hetki kertoo kirjailijasta, joka kirjoittaa... Lue koko vinkki »