Suomentajana kirjallista uraansa aloittanut Laura Liimatainen osallistui käsikirjoituksellaan S & S -kustantamon Kirjalliset ystävät -kilpailuun. Siitä syntyi ystävyyttä ja uimista käsittelevä esikoisromaani Sukellus.
Haastattelin Liimataista sähköpostilla maaliskuussa 2025.
Miten Sukellus sai alkunsa? Miksi tämä kirja piti kirjoittaa?
Sukelluksen siemen lähti itämään, kun opiskelin käsikirjoittamista ja pyörittelin ideaa uimahyppyaiheisesta kässäristä, mutta silloin en kuitenkaan lähtenyt työstämään ajatusta pidemmälle. Hakiessani syksyllä 2019 Tampereen työväenopiston Viita-akatemian kirjoittajakouluun ajatus pulpahti uudelleen mieleeni, ja siitä muodostui hakutekstiksi novelli itsensä ylittämisestä ja uimahyppäämisestä. Hypyt muuttuivat matkalla ihan vain uimiseksi, sillä itse uskallan juuri ja juuri hypätä altaan reunalta veteen, hyppytornit eivät tule kysymykseenkään.
Kirjan ajatuksia olen kuopinut kahden ystäväni kanssa myös jo päättyneessä Iso kolmonen -podcastissa, joka käsitteli kehopositiivisuutta ja lihavuutta niin omien kokemustemme kautta kuin yhteiskunnallisella tasolla. Ilman sitä Sukelluksesta tuskin olisi tullut juuri sellainen kuin se on. Sukellus on myös oma välitilinpäätökseni oman ruumiini suhteen. Nykyään olemme ystävällisissä väleissä.
Osallistuit käsikirjoituksella Kirjalliset ystävät -kilpailuun. Millainen kokemus se oli?
Kuten kustannuspäätösten kanssa yleensä, niin se oli lähinnä odottelua! Käsikirjoitukseni sattui sopimaan kilpailun teemaan, joten lähetin sen matkaan sen kummemmitta odotuksitta. Muistaakseni kilpailussa toimittiin niin, että vain jatkoon päässeille ilmoitettiin, ja kun sitten kuulin olevani kärkinelikossa, olin aivan halolla päähän lyöty.
Mikä oli kirjan kirjoittamisessa vaikeaa, mikä taas helppoa? Mitä kirjan kirjoittaminen opetti sinulle?
Kirjoittaminen opetti pitkäjänteisyyttä! Työstin ensimmäistä käsikirjoitusversiota aiemmin mainitussa Viita-akatemiassa. Rehellisesti sanottuna en usko, että olisin jaksanut puurtaa käsikirjoituksen loppuun saakka ilman ryhmän ja ohjaajamme Johanna Hulkon tukea, palautetta ja kannustusta. Myös tekstin luottaminen läheisille esilukijoille on antanut energiaa jatkaa – ja sellaisia uusia näkökulmia, jotka ovat varmasti prosessin edetessä tehneet kirjasta paremman.
Helpointa minulla on alkuvaiheen tekstintuotto. Sitä voi tehdä vähän itseltään sivussa, sohvannurkassa samalla kun telkkarissa pyörii jalkapalloa. Editointi taas vaatii jatkuvaa päätöksentekoa, oman materiaalin analysointia ja tietynlaista selkeyttä siitä, mitä haluaa sanoa ja miksi. Se on paljon vaikeampaa kuin massan luominen.
Mitä ystävyys merkitsee sinulle? Millaista Ullan ja Noomin välisen ystävyyden rakentaminen kirjaa varten oli? Ullan ja Noomin välillä on yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. Oliko esimerkiksi luokkaan ja kulttuuriseen pääomaan liittyvien kysymysten käsittely sinulle tärkeää?
Ystävyys on elämässä kantava voima, ja haluan panostaa ystäviini. Ullan ja Noomin ystävyyden kehittymisen rakentaminen oli kiinnostavaa, sillä se rakentuu niin kuin mikä tahansa ihmissuhde: siinä on torjutuksi tulemisen pelkoa, painetta antaa itsestään paras mahdollinen kuva, halua suojella itseään, mutta ydinajatus on lopulta se, että vasta kun pystyy olemaan rehellinen itsestään toiselle, voi saada todellista läheisyyttä. Omissa vuosikymmeniä kestäneissä ystävyyssuhteissani havahdun toisinaan siihen, että ystävät näkevät minut paremmin kuin itse näen itseni. Se on hurjaa, ja tarpeellista.
Kulttuurinen pääoma on kysymyksenä mielenkiintoinen mielestäni varsinkin Suomen kaltaisessa maassa, jossa luokkayhteiskuntaa on pyritty sotien jälkeen purkamaan tasa-arvoa edistävillä toimilla, kuten peruskoululla. Nyt ollaan kuitenkin menossa toisenlaiseen suuntaan, jossa varallisuus keskittyy ja rikkaat rikastuvat. Törmäämmekö enää arjessa erilaista elämää eläviin ihmisiin vai eristäydymmekö poteroihimme?
Ullan lihavuus ja kehonkuva ovat kirjassa keskeisessä osassa. Millaisia pyrkimyksiä ja tavoitteita sinulla tämän kehollisuuden kuvaamisessa oli? Miten olet yleensä ottaen kokenut sen, miten kirjallisuudessa on lihavuutta ja kehollisuutta kuvattu?
Halusin käsitellä Ullan lihavuutta moniulotteisesti: toisinaan se on ärsyttävä riippakivi, toisinaan sille haluaa nauraa, toisinaan se on ihanaa pehmeyttä ja kelluttavaa rasvakudosta. Ullan erittäin itsekriittisen katseen seuraksi kaipasin myös Noomin näkökulmaa Ullaan: se kertoo, ettei Ulla ole vain sitä, mitä itse ajattelee. Toisaalta halusin nostaa esiin myös lihavuuden yhteiskunnallisen vaikutuksen, mikä näkyy esimerkiksi terveydenhuollossa ja Noomin valveutuneissa saarnoissa.
Lihavuutta ei juurikaan tule kotimaisessa kaunokirjallisuudessa vastaan. Päällimmäisenä mieleen tulee E. L. Karhun romaani Veljelleni, jonka ruumiillisuuskuvaus syömisineen ja sekseineen on mielestäni ravisuttava. Se on ehdottomasti yksi kotimaisista viime vuosien suosikkikirjoistani. Ulkomailta esimerkiksi Roxane Gayn tuotanto on kolahtanut kovaa.
Kai nykyään on jo luovuttu Harry Potter -henkisestä tyypittelystä, että lihavat hahmot ovat lähes poikkeuksetta inhottavia, mutta tällaistahan tulee jatkuvasti vanhoissa lastenkirjoissa vastaan.
Vesi, uiminen ja sukeltaminen ovat kirjan läpi kulkevia teemoja. Mistä tämä vesielementti tuli kirjaan näin vahvaksi tekijäksi?
Vedessä paino katoaa. Siitä muodostui vastapaino (hehee) Ullan raskaille kokemuksille, pakokeino maailmasta. Vesi ui tekstin sekaan aika luonnostaan, kun lähtölaukauksena oli uimahyppy. Sillä sai myös tuotua tekstiin toisen, vähän maagisenkin tason, joka ylittää arkitodellisuuden.
Olet kääntänyt jo useita kirjoja. Miten kaunokirjallisuuden kääntäminen on vaikuttanut omaan kirjailijuuteesi? Mitä olet oppinut kääntäessäsi muiden kirjoittamia kirjoja suomeksi?
Ainakin kirjan tekemisen prosessi ihan teknisessä mielessä oli esikoista tehdessä jo tutumpi, kun takana oli useita suomennoksia. Kustannustoimittajilta saa arvokasta palautetta muun muassa omista maneereista ja pinttyneistä oikeinkirjoitusvirheistä (olen esimerkiksi hyvin pitkään luullut, että selvänäkijä on selväNnäkijä ja suupieli suuNpieli). Kaikki kirjoittaminen kehittää sitä itse kirjoittamisen taitoa, ja uskon myös tietyn rakenteen tajun kehittyvän, kun kääntäessä joutuu analysoimaan tekstiä paitsi hyvin yksityiskohtaisella, myös ylemmällä rakenteellisella tasolla.
Uskon, että suomentajuus on tehnyt minusta paremman kirjailijan, mutta toisaalta niihin molempiin ammennetaan samasta laarista: jos suomennosten kanssa on kiirettä, ei omalle kirjoittamiselle meinaa riittää energiaa.
Jäikö esikoisteoksesta halu kirjoittaa lisää? Onko sinulla jo mielessä ideaa seuraavaan kirjaan? Mitä käännöspuolella on työn alla?
Jäi ehdottomasti halu kirjoittaa lisää! Nyt on kaikenlaisia ideoita ilmassa ja aihioita paperillakin, mutta katsotaan, mihin suuntaan seuraavaksi lähden. Käännöspuolella on työpöytä täynnä, odottelen juuri viimeisteltäväksi Toby Lloydin hienon esikoisromaanin Kiihkon suomennosta. Se tulee Kosmokselta toukokuussa.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Rakastan Ali Smithiä, jonka kirjoja suosittelen aina ja kaikille. Kosmos on julkaissut hänen vuodenaikakvarterttinsa ja sen lisäosan, Viidennen vuodenajan, Kristiina Drewsin upeina suomennoksina.
Katsoin juuri Areenasta Hilary Mantelin kirjoihin perustuvan Susipalatsi-sarjan, jonka ensimmäinen kausi erityisesti hipoo täydellisyyttä.
Lisäksi suosittelen menemään teatteriin, pubivisaan ja tanssitunnille aina kun tulee mahdollisuus. Niistä saa elämäniloa!