Pentti Otsamo ja hahmo menneisyydestä

Titta Lindström – 7.6.2023

Pentti Otsamo on pitkän linjan kuvittaja, graafikko ja sarjakuvataiteilija. Ansioituneelle suomalaiselle sarjakuvantekijälle vuosittain myönnettävä Puupäähattu myönnettiin Otsamolle 1995, ja häneltä on vuosien varrella säännöllisesti ilmestynyt uusia sarjakuvateoksia, tuoreimpana Tapio Tomsten : Työmiehen päiväkirja 2018–2022. Haastattelin Otsamoa sähköpostitse toukokuussa 2023.

Tapio Tomsten : Työmiehen päiväkirja
Pentti Otsamo

Tapio Tomsten : Työmiehen päiväkirja -sarjakuvan synty on aika mielenkiintoinen.Tämän albumin sarjakuvat ovat ilmestyneet alunperin Teollisuusliiton Tekijä-lehdessä, mutta itse hahmo on tehnyt ensiesiintymisen jo vuonna 1993. Miten kuvailisit Tapio Tomstenin matkaa ja kuinka miekkonen päätyi lopulta Tekijä-lehteen?

Ensimmäisen kerran käytin Tapio Tomsten -hahmoa vuonna 1993 ilmestyneessä Sarjakuvastin-antologiassa. Kyseessä oli kaksisivuinen tarina miehestä, joka kävellessään aamulla töihin äkkiä huolestuu luullessaan unohtaneensa aivonsa kotiin. Miehellä on päässään pieni lierihattu (ehkä tyyliä pork pie), jonka alta aivot onneksi kuitenkin löytyvät. Juoni on siis kaikin puolin absurdi ja tolkuton. Hahmoa en muistaakseni suunnitellut mitenkään erityisen tarkasti tai huolella, idean toteuttamisen kannalta lähinnä hattu päässä oli tärkeä. Nimenkin väänsin laiskasti anagrammiksi omasta nimestäni. Hahmovetoisuuden sijasta kyseinen tarina lähti liikkeelle lähinnä tekniikkakokeiluna – raapekartonki oli tuolloin jotain uutta ja ihmeellistä.

Olin tehnyt sarjakuvia ja kuvituksia Metalliliiton Ahjo-lehteen vuodesta 2002 alkaen. Kun Teollisuusliitto syntyi useamman ammattiliiton yhdistyessä, Ahjon toimitus käytännössä jatkoi uuden liiton Tekijä-lehden toimituksena. Ahjoon tekemäni Nipa Kettu & Joe Kaniini -strippisarjakuva loppui, mutta minulta pyydettiin tarjousta uudesta kokosivun sarjakuvasta, joka aihemaailmaltaan edes hieman ponnistaisi teollisuustyöntekijän elämästä. Sarjakuvaa miettiessäni Tapio Tomsten pulpahti mieleeni, olihan hän ensiesiintymisessään matkalla töihin. Sama asetelma toistuu ensimmäisessä Tekijän sarjakuvassa.

Minkälaiselta muutokselta tuntui siirtyä Nipa Ketun & Joe Kaniinin perinteisestä strippisarjakuvaformaatista sivun strippeihin Työmiehen päiväkirjassa? Aiheuttiko sivun formaatti päänvaivaa, vai oliko se kerrontamuotona pikemminkin vapauttavampi? 

Nipa Kettu ja Joe Kaniini -strippiä tuli tehtyä niin pitkään, että uusi sarjakuva tuntui mukavalta vaihtelulta. Vaikka Tapio Tomsten hahmona oli jo olemassa, ei sillä ollut juurikaan aikaisempaa julkaisuhistoriaa painolastina, eli pääsin räätälöimään sarjan alusta asti Tekijä-lehteen sopivaksi.

Sivun mittainen sarjakuva teettää tietenkin enemmän työtä kuin strippi mutta formaatin muutos sinänsä ei aiheuttanut erityisiä ongelmia, olenhan tehnyt eripituisia sarjakuvia ennenkin. Työläintä oli koettaa keksiä jokin mieluusti teollisuutta tai teollisuustyötä sivuava ajankohtaisaihe, joka olisi relevantti vielä julkaisuhetkellä kahden viikon päästä.

Olet piirtänyt hahmoa vuosien mittaan hyvin monella eri tyylillä. Minkälaisen prosessin kautta päädyit tähän nykyiseen iteraatioon? Sarjakuvan tyyli eroaa selkeästi myös muista kuvituksistasi.

Olen tehnyt kuvituksia ja ja sarjakuvia vuosien varrella eri tyyleillä ja välineillä, joten en itse osaa sanoa, miten tämä sarjakuva tyylillisesti eroaisi muusta tuotannostani. Toinen julkaistu kaksisivuinen Tomsten-sarjakuva ilmestyi Pölykapseli-albumissani. Piirsin sen tussiterällä ja viiva oli suhteellisen tasavahvaa. Hieman samaan tyyliin pyrin piirtämään Tekijä-lehden sarjakuvatkin.

Viime vuodet olen piirtänyt lähinnä digitaalisesti ja tietokoneen emuloimien siveltimien ja kynien määrä aiheuttaa runsaudenpulaa. Ehkäpä siksikin tuntuu varmemmalta tukeutua aiempaan piirrosjälkeen.

Sarjakuvaa lukiessa nousee mieleen väistämätön kysymys, kuinka paljon Tapio Tomstenin koettelemukset kumpuavat omista kokemuksistasi? Hahmoa voi kai pitää jonkinlaisena alter egona?

Väittäisin, ettei Tapio Tomsten – nimestään huolimatta – ole juuri lainkaan alter egoni, ainakaan sen enempää, kuin mikään muukaan omasta päästäni keksimäni hahmo. Minulla ei esimerkiksi ole mitään kokemusta teollisuustyöstä (eikä juuri muistakaan ”oikeista” töistä), eli en ole voinut ammentaa omista työkokemuksistani, mikä minua hieman huolettikin sarjaa aloittaessani. Sarjakuvan aiheet kumpusivat ennemminkin ajankohtaisista tapahtumista, jotka mahdollisesti jotenkin sivusivat työelämää.

Olet sarjakuvantekijänä hyvin monipuolinen ja sinulta on tullut monenlaista sarjakuvaa aina science fictionista jalkapalloon. Minkälaisia tavoitteita asetat itsellesi sarjakuvantekijänä ja vieläkö sinulla riittää unelmia tulevaisuuden varalle?

Omasta mielestäni sarjakuvani ovat aina pohjimmiltaan, jos eivät aivan samanlaisia, niin kuitenkin sellaisia human interest -juttuja, keskittyneet enemmän vaikkapa ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuin toimintaan ja räjähdyksiin. Mainittu science fiction -sarjakuvani Välittäjä on scifiä vain pinnalta. Ytimenä on Minna Canthin 1800-luvun lopun realistista tyyliä edustava novelli.

Jalkapallosarjakuvat ovat pitkälti käsikirjoittaja Pauli Kallion luomuksia, mutta enemmän niissäkin taidetaan keskustella urheilusta kuin urheilla. Esimerkiksi supersankarisarjakuva ei ole koskaan minua kiinnostanut, ei lukijana eikä tekijänä, mutta jos joku tarjoaisi tarpeeksi hyvää käsikirjoitusta, ehkäpä innostuisin kokeilemaan sitäkin. 

Sinulla on kokemusta sarjakuvien tekemisestä jo kolmelta vuosikymmeneltä. Miten koet suomalaisen sarjakuvakulttuurin kehityksen? Ollaanko menty reipasta tahtia eteenpäin,vai joissakin asioissa takapakkia?

Varmaankin sarjakuvan kehitys menee moneen suuntaan yhtä aikaa. Sarjakuva on tunnustettu taidemuodoksi, jonka tekijöitä koulutetaan ja jolle myönnetään apurahoja. Toisaalta sarjakuva on paljolti muuttunut koko kansan lukemistosta marginaaliyleisön harrastukseksi, eli vähän sama kehitys kuin muullakin yhtenäiskulttuurilla – ihmisten ajasta on kova kisa. Kirjakaupoista voi olla vaikea löytää sarjakuvaa, ainakaan kovin laajaa tarjontaa, mikä varmaankin kertoo kysynnän vähäisyydestä. Toisaalta moni nuorempi tekijä tekee sarjakuvansa nettiin, englanniksi kansainväliselle yleisölle.

Mitä olet tällä hetkellä tekemässä, tiedätkö jo seuraavan kirjasi aiheen?

Tällä hetkellä työn alla on sarjakuvamuotoinen lastenkirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Savon seutuville. Kahvitauko-sarjakuvalle olisi tarkoitus tehdä jatkoa, samoin Kauppa-Lopon avaruusseikkailulle.

Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?

Voisin vetää kotiin päin ja suositella pääkustantajani Suuren Kurpitsan (suurikurpitsa.fi) tuotantoa, joka on kauttaaltaan laadukasta, esimerkkinä Tuula Mäkelän esikoissarjakuvateos Rappuset.


Poimintoja Kirjavinkkien valikoimista:

Välittäjä
FC Palloseura : Kulmalan isännän kisahuuma
Huuhkajia ja Helmareita

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 306 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.