Kiinalaisen kirjallisuuden suomentaminen on parin ahkeran tekijän käsissä, Riina Vuokko ja Rauno Sainio ovat urakoineet koko joukon taidokkaita käännöksiä suoraan kiinasta suomeksi.
Tuorein romaanikäännös kiinasta on kiinalaisen Chi Zijianin poroja hoitavista evenkipaimentolaisista kertova Puolikuu, jonka Sainio on suomentanut. Kirja on hieno kuvaus vahvassa luontoyhteydessä elävän heimon vaiheista 1900-luvun aikana, kun maailma vyöryy Kiinan ja Venäjän rajamaiden syrjäseuduille.
Haastattelin Rauno Sainiota kirjan käännösprosessista sähköpostilla huhtikuussa 2022.
Miten päädyitte Puolikuuhun? Miksi juuri tämä kirja kaiken kiinalaisen kirjallisuuden joukosta?
Taustaksi totean, että Suomessa kustantamojen tiedot kiinalaisesta kirjallisuudesta ovat käytännössä olemattomat. Siksi kiinalaisen teoksen päätyminen kustannusohjelmaan on täysin meidän harvojen suomentajien tekemän työn varassa: me luemme kiinnostavaa kirjallisuutta niin paljon kuin suinkin ehdimme ja jaksamme, ja sitten tarjoamme kirjoja kustantamoille ja toivomme, että ehdotuksiin tartutaan.
Itse luen vuosittain kiinaksi kymmenkunta kirjaa, joista osaa tarjoan kustantamoille. Lukulistani elää ja muuttaa jatkuvasti muotoaan, ja sen kärkipaikoilla on pysyvästi kova tunku, koska hankin koko ajan uutta kiinnostavaa luettavaa ja innostun milloin kenestäkin uudesta kirjailijasta. Ennen kaikkea tärkeää on, että pidän kirjasta itse ja koen sopivani sille kääntäjäksi.
Puolikuun alkuteoksen hankin Kiinasta jo vuonna 2016, mutta kesti viitisen vuotta ennen kuin se sitten lopulta ylsi lukulistani kärkeen. Kun vihdoin päädyin kirjan pariin, se teki minuun oitis vaikutuksen. Ehdotin kirjaa kustantajalle, ja ehdotus meni läpi.
Miksi nimi Puolikuu? Hauskastihan englanninkielisessä laitoksessa on valittu eri kuun vaihe. Ymmärrän kyllä, miksei suoraan käännökseen “Argun-joen oikea ranta” päädytty, vaikka viehättävä sekin olisi ollut.
Itse asiassa suomennoksen työnimenä oli pitkään Argunjoen etelärannalla, mutta lopulta nimeksi valikoitui pitkällisten pohdintojen jälkeen Puolikuu.
Muilla kielillä vallitsevana nimenä on ollut Kuun viimeinen neljännes. Nimeä käytettiin tietääkseni ensimmäiseksi italiankielisessä käännöksessä, josta se sitten on levinnyt englanninkieliseen ja muihin käännöksiin. Syynä nimivalinnalle on ilmeisesti ollut se, että Ultimo quarto di luna yksinkertaisesti kuulostaa niin kauniilta.
Tämä nimivalinta on vaatinut itse käännöksessä sen verran soveltamista, että kirjan epilogin nimeksi on annettu ”Kuun viimeinen neljännes”, kun se alkutekstissä on ”Puolikuu”. Käsittääkseni kuun viimeinen neljännes kuitenkin viittaa juuri vähenevään puolikuuhun, eli samasta asiasta pitäisi olla puhe. Silti italiankielisen käännöksen kannessa on kuunsirppi, ja myös englanninnoksessa epilogissa puhutaan kuunsirpistä, vaikka taivaalla selvästi pitäisi olla puolikuu…
Nyt kun kirjalla on nimi ja kansi ja kirja on ilmestynyt, Puolikuu kuulostaa minusta varsin kauniilta ja sopivalta nimeltä kirjalle.
Monessa yhteydessä mainitaan Chi Zijianin tällä kirjalla voittamasta Mao Dun -palkinnosta. Kuinka merkittävästä kirjallisuuspalkinnosta on kyse?
Vuodesta 1982 jaettu Mao Dun -palkinto on Kiinan merkittävimpiä kirjallisuuspalkintoja. Se jaetaan romaanista 3–5 vuoden välein, ja nykyisin palkinnon saa kerrallaan viisi kirjailijaa. Viimeksi palkinnot jaettiin vuonna 2018.
Moni palkinnon saaneista kirjailijoista on niittänyt mainetta myös kansainvälisesti. Suomessa julkaistuja Mao Dun -voittajia ovat Chi Zijianin lisäksi minun suomentamani Mai Jia ja Ge Fei sekä Riina Vuokon suomentamat Mo Yan ja Su Tong.
Millainen vastaanotto teoksella muuten on Kiinassa ollut? Tämähän ajoittuu 2000-luvun alkuun, eli ennen viime vuosien uiguurikohuja – niiden perusteella ajattelisi, että Kiinassa evenkien kaltaiset vähemmistöt eivät olisi nykyään kovassa huudossa. Evenkit lienevät kuitenkin harmittomampia kuin uiguurit; jos uiguureja on yli 10 miljoonaa ja evenkejä vain kymmeniä tuhansia, niin eihän näistä vähemmistöistä voi oikein samassa yhteydessä puhua. Olettaisin, että aihe lienee Kiinassakin kovin tuntematon?
Evenkien kohtalo sai Kiinassa vuosituhannen vaihteessa paljon mediahuomiota, ja myös Chi Zijianin romaani on ollut Kiinassa erittäin suosittu ja koskettanut syvästi lukijoita.
Kiinassa on 55 virallisesti tunnustettua etnistä vähemmistöä. Minun käsittääkseni valtaosa niistä saa kyllä elää aika rauhassa, ja vähemmistöt kulttuureineen nähdään rikkautena eikä jonakin sellaisena, mikä pitäisi kitkeä pois. Asuin vuodet 2012–14 Lounais-Kiinassa Yunnanissa, joka on yksi Kiinan etnisesti monimuotoisimmista maakunnista. Noin kolmannes Yunnanin 47 miljoonasta asukkaasta kuuluu johonkin vähemmistöön. 55:stä virallisesti tunnustetusta vähemmistöstä peräti 25:llä on Yunnanissa virallinen asema, jonka vähemmistö saa, jos siihen kuuluvia ihmisiä asuu maakunnan alueella vähintään 5 000. En muista, että vähemmistöjä olisi Yunnanissa mitenkään erityisesti sorrettu. Toki moni asia on voinut tässä kahdeksan vuoden aikana muuttua. Tilanne vaihtelee isosti alueesta ja vähemmistöstä riippuen.
Kirjoititkin jälkisanoissasi teoksen suomentamiseen liittyvistä hankaluuksista, erityisesti nimien transkription osalta. Millaisia muita erityispiirteitä Puolikuun suomentamiseen liittyi? Teoksessahan on paljon hienovaraista luontokuvausta ja toisaalta sitten evenkien paimentolaiselämää ja poronhoitoa. Kuten mainitsit, poronhoitoonhan sai saamelaisilta vähän apuja, voisi kuvitella että tässä nimenomaan suomentajana olisi toisaalta suotuisassa asemassa?
Puolikuu oli minulle melko nopea suomennettava. Se muistuttaa Yu Huan Elämänkaarta siinä mielessä, että molemmissa kirjoissa kertoja on vanha, kouluja käymätön ihminen, joka tarkoituksella käyttää melko yksinkertaista (joskin Puolikuun tapauksessa usein varsin runollista) ilmaisua.
Transkriptioasioiden ohella haasteet liittyivät pääasiassa siihen, että kirja kuvasi minulle täysin vierasta kansaa ja elämäntapaa. Onneksi olen suomalainen ja pystyin lukemaan suomeksi laadukasta, saamelaisten kulttuuria käsittelevää kauno- ja tietokirjallisuutta. Luin käännösprosessin aikana lähdekirjallisuutta yli 2 000 sivun edestä.
Oli kiehtovaa, kun evenkien ja saamelaisten väliset yhtäläisyydet ja erot vähitellen avautuivat kirjaa suomentaessani ja lähdeaineistoja lukiessani. Löysin suomennostani varten paljon käyttökelpoista sanastoa ja hienoja vastineita, jollaisia esimerkiksi teoksen englannintajalla ei luultavasti ole ollut käytettävissään.
Minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?
Viimeistelen paraikaa jo neljättä Liu Cixin -suomennostani. Syksyllä ilmestyvä tieteisromaani Pallosalama on itsenäinen kertomus, mutta samalla ikään kuin esiosa Suomessa suuren suosion saavuttaneelle Muistoja planeetta Maasta -trilogialle.
Seuraavaksi pääsen suomentamaan kahta hienoa tositarinaa. Shen Yangin koskettava muistelmateos kertoo, millaista oli varttua laittomasti syntyneenä perheensä toisena tyttärenä aikana, jolloin Kiinan yhden lapsen politiikka oli hulluimmillaan.
Sen jälkeen lähden taiwanilaisen Sanmaon mukana aikamatkalle 1970-luvun Saharaan, missä hän asui useita vuosia espanjalaisen miehensä kanssa. Seikkailunhaluisesta, omia polkujaan seuranneesta Sanmaosta tuli kiinaa puhuvan maailman kenties tunnetuin nainen, kun hän ryhtyi kirjoittamaan taiwanilaiselle lehdelle tarinoita elämästään Saharassa. Molemmat suomennokset ilmestyvät vuonna 2023.
Rauno Sainion suomennokset Kirjavinkeissä. Poimintoja Sainion teoksista:
