Sari Sariola ja maailma jossa kaikki on liian pientä

Titta Lindström – 30.6.2023

Sarjakuvapiirtäjä ja kuvittaja Sari Sariolan omaelämäkerrallinen sarjakuva Tiedän olevani ylipainoinen on mielenkiintoinen, rohkea ja tyylikkäästi toteutettu kuvaus ylipainoisen ihmisen elämästä.

Haastattelin Sariolaa sähköpostitse kesäkuussa 2023.

Tiedän olevani ylipainoinen
Sari Sariola

Ensimmäinen ajatus joka minulle tuli mieleen sarjakuvan luettuani oli, että tämä sarjakuva on hyvin rohkea. Ei pelkästään aiheeltaan, vaan myös toteutukseltaan, miten paljastat itsesi alastomuuden kautta lukijalle. Kerrotko miten tämä sarjakuva oikein sai alkunsa, ja koitko luomisprosessin pelottavana vai pikemminkin vapauttavana?

Projekti lähti liikkeelle loppuvuodesta 2021 tekemästäni pienlehdestä, eli zinestä. Osallistuin Zineton pienlehtihaasteeseen, jossa tehdään pienlehti yhden viikonlopun aikana. Olin halunnut jo jonkin aikaa tehdä jotain ylipainosta, ja silloin aika tuntui oikealta. Lehdessä käsiteltiin lihavuutta eri näkökulmista, sekä vakavasti, että huumorin keinoin. Sen viesti resonoi ja sai aivan valtavat määrät hyvää palautetta eri medioissa. Zine tuli lopulta ulos Zum Teufel -kustantamolta. Tämä rohkaisi käsittelemään asiaa laajemmaltikin.

Jo zinessä piirsin itseäni lähes alasti joten tuntui luontevalta jatkaa samalla linjalla. Yhtä lihavaa kehoa kuin omani kun harvoin näkee mediassa. Olisi mielestäni ollut epäkorrektia paljastaa itsensä tekstissä ja piilotella kuvissa. Oli toki alkuun pelottavaa ajatella itseään alasti koko kansan edessä, mutta työntekoon kuluvien kuukausien aikana alkoi itsensä tutkiminen peilistä ja eri kuvakulmista olla vapauttavaa. Loppujen lopuksi prosessi teki valtavan hyvää minäkuvalle.

Tyylillisesti olet hyvin kokeileva ja portfoliostasi löytyy hyvin erinäköisiä kuvituksia ja myös väritystyylejä. Mistä vaikutteesi kuvittajana oikein tulevat ja kuinka päädyit tässä sarjakuvassa käyttämääsi värikynätekniikkaan?

Minulle oli tärkeää pitää sarjakuvan tyyli hyvin kepeänä ja luonnosmaisena, kuin vastapainona tekstin asiapitoisuudelle. Raskaammalla kädellä piirrettynä olisi teksti helposti tuntunut saarnaavalta. Vaihtelen usein tyyliä projektin mukaan, mielenkiintoni pysyy yllä kun ei aina tee samaa ja haluan myös olla mahdollisimman monipuolinen työssäni. Teen kaiken digitaalisesti, jossa suurin haaste on saada kuvat näyttämään orgaanisilta ja eläviltä.

Värikynätekniikkaan päädyin lähes vahingossa. Olin tehnyt yhden kuvan samalla tekniikalla ennen zinen piirtämistä ja halusin jatkaa kokeilua sen parissa. Zinessä kuvat ovat harmaasävyisiä, sarjakuvaan lisäsin värit. Olen toiminut jonkin verran sarjakuvien värittäjänä ja värit ovat hyvin olennainen osa työtäni. Sarjakuvan eri osilla onkin kaikilla hyvin vahvasti omat värinsä jotka erottelevat ne toisistaan.

Lihavuutta käsitellään yhteiskunnallisessa keskustelussa usein puhtaasti terveysongelmana, mutta sillä on sosiaalinen ulottuvuus joka jää usein huomiotta. Mistä tämä kohtaamattomuus mielestäsi johtuu?

On yksinkertaisesti helpompaa niputtaa lihavat ryhmänä terveysongelmien alle. Jos alettaisi nähdä yksilöitä ja puhua lihavuuden lieveilmiöistä, vaatisi se huomattavasti enemmän keskustelulta. Tutkimusten mukaan eniten ylipainoa ja lihavuutta on alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Sosioekonomiset terveyserot ovat olleet jo pidemmän aikaan puheenaiheena, ja niihin on pyritty puuttumaan erilaisten kansanterveysohjelmien välityksellä. Mutta kolikon toinen puoli jää silti näkemättä. Lihavuus ei ole vain terveydellinen ongelma ja jos sitä tarkkkailtaisi muunakin, voitaisi jopa todeta että usein kyseessä ei ole edes varsinainen ongelma.

Mitkä ovat mielestäsi juuri sarjakuvan vahvuudet yhteiskunnallisessa keskustelussa ja asenteiden muuttamisessa?

Helppolukuisuus ja saavutettavuus ovat mielestäni tärkeimpiä vahvuuksia. Asiasisältö kondensoituu pakostakin tiiviiseen muotoon puhekupliin ja tekstilaatikoihin, mutta kuva tuo mukaan ihan uudenlaisen elementin. Sen avulla voi paitsi kertoa asioita ilman sanoja, myös keventää helposti raskaaksi käyvää lukukokemusta. 

Miten toivoisit ylipainoisuuden aiheen näkyvän enemmän mediassa ja mitä toivot ihmisten eniten oppivan sarjakuvastasi?

Toivoisin ylipainoisten näkyvän mediassa normaaleina ihmisinä. Ylipainoiset ihmiset ovat yhä monella tapaa väliinputoajia maailmassa jossa kaikki on liian pientä. Sarjakuvani pääosassa onkin kysymys siitä mitä elämä on lihavan ihmisen kannalta kun kaikkialla törmää rajoituksiin. Tuoli voi hajota altasi koska vain, sänkyjen painorajat ovat liian pieniä kantamaan sinua ja bussissa viet kahden ihmisen paikan. Deittaillessa ulkomuotosi on ihmisille fetissi, seksuaalisuutta ilmaistessasi olet liian iso tilanteeseen kuin tilanteeseen. On vaikeaa olla lihava ilman että törmäät yhteiskunnan, kehosi tai mielesi rajoituksiin. Ylipainoinoiset ovat usein näkymätön ryhmä, joka tulee suuren yleisön tuntemaksi vain sketseissä. Tämän toivoisin olevan yleistä tietoa. Ihmisten pitää oppia, että lihavuus ei anna lupaa pilkata tai syrjiä ketään. Lihavuus ei saa määrittää.

Miten olet kasvanut ja kehittynyt taiteilijana tämän projektin aikana, tuliko työprosessin aikana mitään yllätyksiä vastaan?

Pitkän sarjakuvan teko aivan yksin oli minulle itsessään valtavan suuri asia ja oppimiskokemus. Olin aiemmin tehnyt aina jonkin osan eli käsikirjoittanut, värittänyt tai yksinkertaisesti tehnyt hyvin eri formaatissa olevaa verkkosarjakuvaa. Käsissäni oli henkilökohtainen ja vaativa aihe, tarve elämäni ensimmäiselle pitkälle käsikirjoitukselle ja tarkoitus jakaa se kaikki noin sataan sivuun. Alunperinhän seksuaalisuuden piti aiheena olla osa ensimmäistä kirjaa. Ymmärsin kuitenkin hyvin nopeasti, että minulla on enemmän sanottavaa kuin sivumäärä antaa periksi. Joten jätin aiheen toiseen albumiin.

Opettelin tehdessäni rajaamaan, editoimaan ja piirtämään vähemmän perfektionistisesti. Pitkää sarjakuvaa tehdessä on luovuttava paljosta. Jokainen ruutu tai sivu ei voi olla täydellinen jos haluaa saada valmista. Ylipäätään joutuu miettimään sitä mitä näyttää ja minkä jättää lukijan pääteltäväksi. 

Tämä sarjakuva on tosiaan vasta ensimmäinen osa kolmesta. Mitä pystyt kertomaan tulevista osista ja niiden aihepiiristä?

Tulevista osista toinen käsittelee lihavan ihmisen seksuaalisuutta. Kolmas on jaettu lyhyempiin lukuihin joissa käsitellään muun muassa ylipainon aiheuttamaa häpeää ja lihavan ihmisen usein koko elämänsä läpi kokemaa kiusaamista. Toinen osa ilmestyy 2024 alussa ja kolmas näillä näkymin keväällä 2025.

Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?

Suosittelisin Kirjavinkkien lukijoille Tiitu Takalon Memento Moria sekä Sarjakuva-Finlandian voittanutta Kimmo Lustin Silmukkaa.

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 303 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.