Iso vihko

Ágota Kristóf: Iso vihko

Tämä oli taas näitä tapauksia: näin Ison vihkon kirjakaupassa ja kiinnostuin takakansitekstistä (”Mitään tällaista et ole ennen lukenut” on aika kova lupaus). Laitoin kirjan varaukseen ja kas, kirjastosta tuli ihan erinäköinen kirja. Tänä vuonna uudelleen julkaistu kirja onkin ilmestynyt suomeksi jo tuoreeltaan: Tammi julkaisi alunperin vuonna 1986... Lue koko vinkki »
Viimeinen valkoinen mies

Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies

Eräänä aamuna Anders, valkoinen mies, sai herättyään huomata muuttuneensa syvän ja kiistämättömän ruskeaksi. Romaanin aloitus saattaa tuoda mielleyhtymiä Kafkasta. Anders ei kuitenkaan ole muuttunut suunnattomaksi syöpäläiseksi, vain ruskeaksi. Ulkonäkö on kuitenkin muuttunut enemmän kuin vain ihonvärin verran: peilistä katsoo tuntematon mies. ... Lue koko vinkki »
Suden jälki

Kerstin Ekman: Suden jälki

Ikäsyrjintään taipuvainen saattaisi katsella Suden jälkeä paheksuen. Mitä voi antaa nuoremmalle lukijalle lähes 90-vuotiaan kirjailijan kirja, jonka pääosassa toikkaroi 70-vuotias hyvinvoiva ruotsalaismies? Vastaus on tietysti: paljonkin, etenkin kun se lähes 90-vuotias kirjailija on Ruotsin kansallisaarre, vuonna 1959 kirjallisen uransa aloittanut... Lue koko vinkki »
Sovitus

Ian McEwan: Sovitus

Alku on kuin mistä tahansa pukudraamasta: englantilainen maalaiskartano kuumana kesänä 1935, jonka 13-vuotias tytär Briony Tallis haaveilee kirjailijanurasta ja valmistelee kirjoittamaansa näytelmää serkkuvoimin esitettäväksi, kun aikuinen isoveli Leon on saapumassa kotiin rikkaan ystävänsä kanssa. Kotona ovat myös aikuinen isosisko Cecilia sekä Ta... Lue koko vinkki »
Klara ja aurinko

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Kazuo Ishiguro on jäänyt minulle kirjailijana hieman vieraaksi. Kehuja on sadellut toki suunnasta jos toisesta, kotoa ja ystäväpiiristä löytyy Ishiguron tuotannon ystäviä ja osuihan Ishigurolle sekä Nobel että tälle Klaralle ja auringolle Tähtivaeltaja (selvästi samassa lauseessa mainitsemisen arvoiset palkinnot!). Ainoa lukemani Ishiguro, Haudattu... Lue koko vinkki »
Sinkkipojat

Svetlana Aleksijevitš: Sinkkipojat

Nobelisti Svetlana Aleksijevitš tunnetaan dokumentaristista romaaneistaan. Afganistanin sotaa käsitellyt Sinkkipojat ilmestyi alunperin vuonna 1991, pian sodan päättymisen jälkeen. Tämä Pauli Tapion suomennos perustuu vuonna 2013 ilmestyneeseen kirjan toiseen painokseen, joka lisää loppuun kuvauksen Aleksijevitšiä vastaan 1990-luvulla Valko-Venäjäl... Lue koko vinkki »
Palmikko

Anne Tyler: Palmikko

En ole varsinaisesti mitenkään mindfulnesshenkinen, mutta täytyy sanoa, etten lukenut Palmikko-romaania henkeäni pidätellen, vaan tietoisesti ja rauhallisesti hengittäen, sillä sellaisen lukutavan se minusta vaati. Anne Tyler on yksi monia nykyajan mielikirjailijoitani, kenties samassa sarjassa kuin Carol Shields ja Elizabeth Strout.  Palmikko k... Lue koko vinkki »
Maailman kauhea vihreys

Benjamín Labatut: Maailman kauhea vihreys

Uteliaisuus on tieteentekijän siunaus ja eteenpäin vievä voima, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Se, että haluaa ottaa syvällisesti selvää jostakin aivan fundamentaalisesta, koko kosmoksen mikro- tai makrorakenteesta vaikkapa, on hieno ja kunnioitettava tarve. Mutta entä kun se muuttuu pakkomielteeksi? Tai vielä pahempaa: entä jos se, mitä tiede... Lue koko vinkki »
Haava

Oksana Vasjakina: Haava

Saimme taannoin kuulla siitä, miten nyky-Venäjän vallanpitäjät laativat moskovalaisille kirjastoille listan aiheeltaan epäsopivista kirjoista, jotka oli tuhottava. Tämä runoilija Oksana Vasjakinan esikoisromaani on yksi niistä. Syynä lienee kirjan arkinen mutta hyväksyvä ja normaalina pitämä suhtautuminen minäkertojan lesbouteen. Eräs kirjan sivuhe... Lue koko vinkki »
Ylioppilaskoti

Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti

Olen lukenut tämän kirjan joskus hyvin nuorena, koska se Alba de Céspedesin Kielletyn päiväkirjan lailla asusti lapsuudenkotini melko suppeassa kirjahyllyssä. Lukukokemuksesta ei ole kuitenkaan jäänyt oikeastaan mitään muistoa, se on sulautunut tuohon aikaan ahmimieni kirjojen vuolaaseen virtaan. Aloitin siis Ylioppilaskotiin tutustumisen ihan noll... Lue koko vinkki »
Häviäminen

Georges Perec: Häviäminen

Ohhoh! Mitä minä juuri luin? Georges Perecin Häviämisestä puuttuu tyystin kielemme tyypillisin kirjoitusmerkki. Hänen äidinkieltään käytetään Seine-joen penkereillä, eikä teoksen ensimmäiseen versioon ole eksynyt e:n e:tä! Melkoinen temppu, eikö niin? Kyse on kuitenkin sivumäärältään luvun kolme viidennen potenssin reilusti ylittävästä niteestä! Ge... Lue koko vinkki »
Illuusioiden kirja

Paul Auster: Illuusioiden kirja

Collegessa opettavan David Zimmerin elämä pysähtyy, kun hän menettää perheensä lento-onnettomuudessa. Masennuksen ja alkoholinhuuruisen apatian keskeltä hän löytää ilon pilkahduksen törmätessään vuosikymmeniä aiemmin jäljettömiin kadonneen mykkäkoomikon Hector Mannin tuotantoon. Hän kirjoittaa monografian Mannin teoksista ja saa yllätyksekseen pyyn... Lue koko vinkki »
Paratiisi

Abdulrazak Gurnah: Paratiisi

"Jos maan päällä on helvetti, se on täällä." Kaukana paratiisista siis, kerrottakoon heti alkuun, kumottakoon kirjan nimi Paratiisi. Kahlaillaan pitkin itäisen Afrikan viidakkoja vaaroista piittaamatta kauppamatkoilla kylissä alkuperäiskansojen parissa. Matkoille mukaan lopulta on päässyt Yusuf, joka 12 vuoden iässä joutui velanpantiksi "setä" ... Lue koko vinkki »
Ruttoyöt

Orhan Pamuk: Ruttoyöt

Vuonna 1901 puhkeaa ruttoepidemia Välimerellä Mingerin saarella Kreetan ja Rodoksen välimaastossa. Osmanivaltakunnan sulttaani Abdülhamit lähettää saarelle terveysasiain ylivalvojansa, kemisti Bonkowski paššan apulaisineen, alkavaa epidemiaa tartuttamaan, mutta hyvin pian saarelle saapumisensa jälkeen Bonkowski pašša murhataan. Sulttaani määrää hän... Lue koko vinkki »
Todiste

Ágota Kristóf: Todiste

Viime vuonna ilmestyi uusi painos Ágota Kristófin romaanista Iso vihko, joka ilmestyi alunperin vuonna 1986 ja suomeksi 1988. Iso vihko aloitti trilogian, jonka jatko saadaan nyt vihdoin ja viimein suomeksi. Olisi mielenkiintoista tietää, miksei La Preuve ilmestynyt aikoinaan suomeksi – myikö Iso vihko huonosti vai eikö tätä muuten vain katsottu su... Lue koko vinkki »
Ensimmäinen persoona

Haruki Murakami: Ensimmäinen persoona

Puhuva apina, joka työskentelee syrjäisen yömajan kylpyosastolla ja olutta juodessaan tunnustaa, että osaa varastaa naisilta nimiä? Haruki Murakamin novellikokoelman Ensimmäinen persoona ylivoimaisesti paras pala on toiseksi viimeinen novelli Shinagawan apinan tunnustuksia. Aivan vallattoman mielikuvituksellista menoa – ja silti Murakami kertoo sen... Lue koko vinkki »
Lucy meren rannalla

Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla

Miten olikaan ihanaa tavata taas Lucy Barton läheisineen! Luulin jo jättäneeni heille jäähyväiset Stroutin edellisessä kirjassa Voi William!, mutta toisin kävi, ja niin sainkin hienon lukukokemuksen jälleen kerran. Tätä romaania ei muuten missään vaiheessa mainostettu edes itsenäisenä jatko-osana tuolle aiemmalle Voi Williamille!, mutta mielestäni ... Lue koko vinkki »
Muutos : metodi

Édouard Louis: Muutos : metodi

Pohjois-ranskalaisessa Hallencourtin kylässä on alle 1500 asukasta, pienet piirit ja takapajuinen tunnelma. Eddy Bellengueulen on pakko päästä sieltä pois, jättää kaikki entinen ja tulla kokonaan uudeksi ihmiseksi. Tämä uusi ihminen on nuori menestyskirjailija Édouard Louis, ja Muutos : metodi jatkaa hänen omaelämäkerrallisten romaaniensa sarjaa. T... Lue koko vinkki »
Kummallinen mieleni

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni

Mevlut muuttaa isänsä luo Istanbuliin 12-vuotiaana vuonna 1969 ja alkaa myydä isänsä ja setänsä tavoin kadulla jogurttia ja bozaa (mietoa turkkilaista alkoholijuomaa). Parikymppisenä serkkunsa häissä Mevlut kohtaa serkun morsiamen pikkusiskon silmät ja hänen kohtalonsa sinetöityy. Haltioitunut Mevlut lähettää valitulleen seuraavien vuosien mittaan ... Lue koko vinkki »
Tyhjyyspäiväkirja

Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja

Työelämässä miesten ja naisten osat eivät ole samanlaiset. Naisille on taipumus kertyä kaikenlaista pikkusälää, kuten toimiston siisteydestä, kahvinkeittämisestä ja sensellaisesta puuhastelusta huolehtimisesta, ihan riippumatta siitä, kuuluuko se toimenkuvaan vai ei – tavanomainen ”keitäpä tyttö kahvit” -ilmiö. Japanissa naisen asema työelämässä on... Lue koko vinkki »